Virallinen testipäivä

Hcg5, joku hipasu/yritys ollu, siitä siis ne oireet... En oikein tiiä miten tohon suhtautua, jotain yritystä ekan kerran meidän historiassa...mut miks vitussa se ei voinu jäädä kiinni?
Oon eilisillasta lähtien kärsinyt järkyttävästä kylkikivusta, tuntuu ku munasarja räjähtäis/kuolis...liekkö kuoleekin.

Lekurit palaveeraa ja soittavat joskus mikä on jatko, en tiedä miten teemme jos meille tarjotaan vielä hoitoa...jotenkin tuo yrityskin tuntuu siltä että joku meni paremmin kuin viimeksi, eli pieni toivo onnistumisesta on.

Lahjasoluista sen verran nyt kerron, en ole niitä aiemmin aatellu...sinäsä miehen tavarahan on toimivaa, eli mun munasolut niitä paskoje endon takia on eli munasoluja vois kokeilla. Kuitenkin eilen mun sisko ehdotti jos hän luovuttais meille...ja sitä nyt jäin tosissaan miettimään, sillä siinä olis kuitenkin ihan samat geenit kuin mulla mut ilman endoa. Mut siinäkin on muutama iso mutta...ensinnäkin mistä perseestä mä revin rahat siihen? Lähtiskö se sisko oikeesti tohon rumbaan? Toimisko se kuitenkaan? Ja voiko niin edes tehdä?

Koska tällähetkellä meidän osalta hoidot ja tää puoli elämästä seisoo paikoillaan, niin siirryn kirjoittamaan muuta elämää toiseen osoitteeseen. Tekstiä uuteen en ole saanut, mutta osoite on iin uusi elämä, sieltä mut löytää jatkossa. Tänne tulen kyllä kirjoittamaan kun teemme päätöstä suuntaan tai toiseen...vaikka päätinkin että tää homma on tässä, niin en nyt enää olekaan varma, johtuen tuosta hcg:n pienestä noususta.

Kiitos kaikille tsempeistä ja tuesta tällä taipaleella, nyt siirryn muualle nuolemaan haavojani ja bloggaamaan muista asioista.

pp13

Pp13, viime yönä tuli aivan karmee menkkakramppi/kouristus...olin varma et vuoto alkaa tai kuolen siihen, ei oo koskaan noin pahasti koskenu. Mitään raskausoireita ei enää ole, mutta vuotokaan ei ala...vahvasti toi crinone pitää vuodon poissa, lugejen aikana tiputtelu/vuoto on alkanu pp12-13.
Eilisen vietin tutkaillen italiaa, sinne kesällä aateltiin matkata. Jonnekin napolin kulmille, mutta mieluummin joku pienempi kaupunki/kylä....mä niin ootan jo tota matkaa.

Pp12

Oireet...Menkkajomotukset. Eli oma pää ja crinone tehnyt kaikki oireet tissikivuista nivuskipuihin. Vituttaa. Musta ei siis tule ikinä äitiä. Tuntuu et voisin vaan hautautua peiton alle ja parkua. Mä oikeesti luulin et nyt onnistu, oli oireet ja se vitun tunne et onnistu.

Pp11

Testattu nega...mitäpä tuohon sanomaan. Crinone siis saa kohtuullisen oikeat raskausoireet lugeen verrattuna, sillä edelleen(testin jälkeenkin) on rinnat kipeät, menkkajomotuksia,  nivuskipuja ja repäisykipuja(haukotellessa, venytellessä) jne.
Tuntuu et ois voinu jättää testaamatta ja elää pari päivää pidempään siinä "ehkä tämä onnistuikin"-kuplassa. Sillä nyt nuo kaikki oireet muistuttaa vaan siitä etten voi luottaa omiin tuntemuksiini tai kroppaani ollenkaan. Edelleen nimittäin tuntuu että voisin olla raskaana vaikka testi selkeästi muuta sanoi...ja miks nää oireet ei voi vaan hävitä.

Tähän sit päättyy meidän taipale tällä saralla ja jatketaan elämää kaksin...luultavasti blogi hiljenee veritestin jälkeen. Sillä ei mulla enää tällä saralla ole mitään annettavaa. Haluan kyllä vielä bloggailla, mutta tää ei oo paikka sille, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää tämän pätkän elämää taakseni...

Oireita...ja olotiloja

Oireita on edelleen...tissitkin taitaa vihdoin olla turvoksissa ja aivastaessa tuntuu ku kohtu ois revähtäny. Menkkajomotukset tulee ja menee, ei kuitenkaan kramppaa. Koko ajan on joko kylmä tai kuuma ja hengitys on jotenkin vaikeeta...ihan ku ois pahin mahdollinen siitepölyaika. Ja olen älyttömän itkuherkkä. Edelleen oireet vois johtua onnistumisesta...tai tulevista menkoista...tai crinonesta...tai kaikista noista yhdessä.

Testi on pesukoneen päällä odottamassa hetkeä, että uskallan testata. Ehkä huomenna...ehkä odotan torstaita...en uskalla, pelkään mitä se näyttää. Pelkään miten se pieni testi määrittelee tulevaisuuden.

pp10

Aiemmissa hoidoissa tää päivä on ollu se ku oireet häviää...eli tänään sit fanaattisena tutkailen tissejäni ja kuulostelen mahan oireilua. Tissit on kyllä edelleen arat, kipeät jopa...eilen rintsikoita pois ottaessa sattu ja selkeesti miellyttävin asuste on nää urheilurintsikat kunhan ensin noi saa survottua näihin, ku nyt ei pääse tissit heilumaan :D  menkkajomoja on ja yöllä heräilen kuumiin aaltoihin, tän kaiken ihanuuden lisäks eilen sain ilokseni päänsäryn joka ei meinaa lähtee pois. Varmaan helpottas ku Ibuprofeiinia ottais, mut eihän sitä nyt voi ottaa...

Valkovuotoa tulee ku hanasta laskis, tai sit oikeesti mä kuseksin housuihini. Hieman kyllä korpee jos tää nega on, ku tämmöstä shitiä tulis vaan crinonesta...jos plussa tulee niin kärsin kyl ihan mitä vaan vaivoja.

Päätin et jos oireet pysyy, niin testaan ennen verikoetta.

Mulle on kehkeytynyt todella paha tapa googlettaa eri piinapäivien oireita ja vertailla omiin...ihan ku loppupeleissä niillä toisten oireilla ois mitään merkitystä. Ja nyt ku listailen näitä omia oireita niin varmaan joku yhtä hullu näitä joskus vertailee omiinsa...

pp9

Menkkajomotuksia,  nivuskipuja kävellessä, pahoinvointia ja kuumia aaltoja yöllä, kipeät nännit...lähes kaikki voi johtua crinonesta. Noi menkkajomotukset kiusaa, en tykkää että niitä on, tulee vaan mieleen et kohta alkaa vuoto...ja sit tietenkin holahtaa valkovuotoa(tai mun pidätyskyky on kadonnu) ja kiidän vessaan hysteerisenä...ja oikeesti tuntuu et menkat alkaa hetkenä minä hyvänä :/

En tiiä uskaltaisinko testata huomenna ku on pp10, vai odottaisiko ja eläisin tässä "ehkä olenkin raskaana"-kuplassani pp14 ja verikokeeseen saakka.

pp8

Pp8, nännit kipeet...todella kipeet, menkkajomotuksia ja ovulaatiotuntemuksia tulee ja menee, nivuskivut helpottanut. Lisäksi tullu ällöttävyyksiä, karmee valkovuoto...siis tuntuu ku ois kuset housussa. Oli aika kauhee salilla käydä ku rupes yllättäen vuotaa eika mitään suojia ollu mukana...hyihyihyi ja nyt sit lorottelee koko ajan, tai siis semmosia holahduksia tulee.
En tiiä onko oire, mut oon parina yönä heränny syömään keskellä yötä ku on nälkä...siis aivan huutava nälkä. Toisaalta nyt ei oo pahoinvointia enää aamusin ollu ku yösyöpöttelen.

Ja mulle on tullu olo et entäjossittenkin...entä jos tää onnistuikin...ehkä mä oon raskaana?

pp7

Menkkajomotukset alkoivat viime yönä, heräsin siihen ku tuntu et kohtu tekee kuolemaa...nivuskipujen luulin kadonneen, mut siellähän ne edelleen mua kiusaa. Tissit sentään ei ole niin kipeät kuin aiemmin...ehkä? Jännä muuten et aiemmissa hoidoissa rinnat on turvonnu ihan järjettömästi, nyt sitä ei ole...liekkö jopa kutistuneet :o
Eilen sain järjettömän kiukkukohtauksen miehelle ku söi pari karkkia ennen ruokaa ja meinasin itkuun pillahtaa ku leipomukset meni pilalle...perus pms-sekoilua tuo kyllä on. Ärsyttää kun mikään ei varmasti kerro mitään, sen verran vahvat hormoonikoktailit on kropassa ja toisaalta menkkojen tulokin voi kaikenmoista tehdä. Tietenkin toivon parasta, mutta pelkään että hiipuvat oireet kertoo toista...

Jännittää aivan hirveästi, jotenkin sekin tekee tästä jännää kun kuitekin kyllähän tää hoito kaikinpuolin suunnan meidän elämälle antaa...joko se onnistuu ja alamme valmistautua vauvan tuloon tai se ei onnistu ja alamme valmistautua siihen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen. Jokseenkin surullinenkin fiilis on välillä kun tietää että tämä on sitten tässä...viikon päästä sitä ollaan menossa uutta kohti kävi miten kävi.

Ja ihana huomata miten moni täällä jännäilee meidän kanssa <3

pp4

Ei uutta, flunssa tuntuu tulevan...vaikka onhan tota niiskuttelua ollu jo pari viikkoa. Pahoinvointia tulee ja menee pitkin päivää, mut toisaalta mahatautiakin on liikkeellä. Kohdun alue nipistelee ja alaselkä on kipeä iltaisin, mut nämä taas on kyl ihan normaalia kierron tässä vaiheessa. Ja tietenkin nämä kaikki voi johtua crinonesta...pitänee lopettaa kropan "kuuntelu"
Tänään luvassa bodybalance ja kinkkua :p

pp13

pp13: pakastetut alkiot...toivottavasti selviävät sulatuksesta ja päästään helpommin ja nopeammin uuteen yritykseen...

Oireet: ei mitään...ei edes menkkajomotuksia ja kuten ekassa hoidossa tuhruvuoto alkoi tänään...huomenna luultavasti tulee kunnolla lugeista huolimatta. Ajatukset siirretty mahdolliseen pas:iin

pp12

pp12: jännitys

En tiedä onko toi nyt niin positiivista, mut sitäpä tää päivä on ollut...aamulla jännitin uutta työtä, joka vessareissu jännitti, pari seuraavaa vuorokautta on toistaiseksi elämäni jännittävimmät...ja silti en suostu testiä ostamaan.

Oireet:menkkajomotuksia tulee ja menee...nipistelyitä samoin, tissit on pikkusen arat (liekkö oon niitä liikaa tökkiny?ihme ettei mustelmia ole) mutta edelleen nää kaikki voi johtua lugeista...tai mielikuvistuksesta...oikeesti olis ihana kun olis jotain kunnollista, eikä vaan tommosia puoli oireita.

pp11

pp11: musiikki

Tämän hoitokierron aikana olen kieltäytynyt kuuntelemasta mitään ns.negatiivista tai masentavaa musiikkia. Olen kuunnellut musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle...en tiedä onko tästä ollut apua vai mistä, mutta tämä hoito on ollut helpompi kaikinpuolin kuin aiemmat... paino ei noussut, se laski (jeeeeee) mieli ei ole ollut niin maissa kuin viimeksi, hermoja ei ole kiristänyt niin pahasti...oonkohan mä nyt oikeesti mitään hormooneja piikitellykkään?

Oireet: tissit arat, mahallaan ei voi nukkua. Menkkajomotuksia tulee ja menee. Aamulla en meinannut jaksaa herätä(onko toi ees oire...ehkä vaan nukuin liian vähän?). Oikean puoleinen munasarja kipuilee ja vasemmalla puolella kohtua nipistelee (kuvittelenkohan ton?)

pp10

pp10: toivo
Se pienikin toivo, joka saa jatkamaan eteenpäin näissä hoidoissa. Saa jaksamaan tämän kaiken. Saa elämään.

Oireet:kadonneet...katsoo jos päivän aikana palaavat. Huolestuttavasti muistuttaa syksyä, mutta en haluaisi menettää vielä toivoa. Pelkään negaa...pelkään että muut saavat plussan...no katsellaan milloin romahtaa. Tjahas, tissit päättivätkin olla edelleen hiukan arat, olivat kait väsyneet yön jäljiltä :D

Uskaltaiskohan sitä ostaa testin....en taida, viimeksi testasin pp12 ja tiesin kyllä jo etukäteen että negatiivinen tulee, viimeksi muutenkin olin aika varma ettei hoito onnistu....nyt en ole ollut mitään mieltä, en uskalla olla. Voi kun olisi torstai ja tulos positiivinen, toivon sitä niiiin kovasti (oikeesti on meidän aika...eikö olekin?)

pp9

pp9: työt
Sain kahden viikon työkeikan, en siis ehdi stressailemaan oireita tai oireettomuuksia ja pääsen tekemään oman alan hommia...ja hyvällä tuurilla tää poikis lisää töitä.



Oireita...tissit todella vähän arat,menkkajomot tulee ja menee, nipistelyt tulee ja menee, pahoinvoinnit tulee ja menee (aamuisin ja iltaisin), munasarjaa vihloo ja ei vihlo.... Kaikki voi johtua myös lugeista...

pp7

pp7: mies

Kyllähän toi rakas ukonkutale oman lukunsa saa. Vaikka vaikeaa on ollut, hän mukana pysyy. Tukee ja lohduttaa. Silittelee iltaisin mut nukkumaan ja saa mut nauramaan pahoinakin päivinä. Ja kävi miten kävi, yhdessä tätä polkua tallataan loppuun saakka.

Oirepäivitys: vatsaa nipistelee toispuoleisesti, menkkajomotuksia tulee ja menee, tissit näyttäis vähän turvonneen ja kyllähän noi vähän kipeet on ku yrittää mahallaan nukkua. Viikko vielä pitäis piinailla..

hassua...

Katselin tuossa vanhoja tekstejä viime siirron jälkeisistä tunnelmista...olin turvoksissa, tissit kipeät ja oireita vaikka muille jakaa...nyt ei mitään (toisaalta menossa vasta pp4) mutta oikeasti ei mitään. Vatsassa tuntuu suolenliikkeet ja ilma suolistossa, mutta tän luulen johtuvan punktiosta(?) tissit on yöllä vähän arat ku mahallaan nukkuu, mut viime yönä pystyin kyllä mahallaankin nukkumaan välillä. Oikeaan munasarjaan vihloi eilen ja mahaa on nipistelee välillä....mutta ei niin paljoo, että edes sitä huomioisin.
En ole väsynyt, mielialoissa ei muutosta...liikun paremmin kuin silloin, kävelen päivittäin 5-10km ja syön terveellisemmin...liekkö siinä syy etten oirele mitenkään? Vai laittovatko ne tonne alkiota ollenkaan? Vai oisko noi luget jotain plaseboja :D

Outoa...en oikein edes tiedä pitäsikö tästä mitä ajatella...no taidanpa tyytyä listaamaan päivän positiivisia ja unohtaa noi oireet tai niiden puuttumisen.


Tääkin ehkä enempi vaan itelle muistilistaa, et miten oon oireillu siirron jälkeen...tietää tulevaisuudessa itseään seurata.

pp3

Pp3: ystävät ♥
eilisen treffit kaverin kanssa, käynyt hänkin läpi ivf-hoidot....siinä me kaksi normaalia naista keskustellaan ruokailun lomassa alkioista, punktioista yms ihan kun ne olis jokapäiväisiä asioita. Ihanaa oli jutella ihmisen kanssa, joka on läpi käynyt nämä asiat...



Ja itselle muistiin, tulevia hoitoja varten...enää ei nukuta mahalleen, nännit kipeytyneet pp2-pp3