Pp11...part2

Kiitos kaikille kommenteista ja tuesta, pikkusen vielä toivon koska oireet eivät ole kadonneet...rinnat/nännit on edelleen kipeät ja nivuskivut tuntuvat tekevän paluuta, ainakin aamulenkin aikana. Lisäksi siskoni kertoi, että hän oli aikoinaan saanut heikon plussan testiin vasta viikolla 6, joten eihän sitä koskaan tiedä.

Kuitenkaan en ihmettä odota perjantailta, en usko että uutta testiä lähden tekemään odotan sen perjantain tuloksen ja lähden siitä etenemään siihen suuntaan mitä tulos on. Murun kanssa päätettiin että jos tulos jää negaksi niin kesällä lähdetään kunnon häämatkalle, kun näyttäisin että heinäkuulla kumpikin meistä onnistuisi pätkän lomaa pitämään...eli ei tässä synkkyyteen ja kuoppaan enää vaivuta, vaan lähdetään siihen toiseen suuntaa, mutta kuitenkin pois tältä asemalta. Ensi viikolla alkaa uusi elämä, jossa tämä pätkä jää taakse (oli tulos mikä tahansa). Bloggaamista jatkan, luultavasti jonkiasteista treeni/laihdutus/elämäntapablogia...ehkä sitä miten tästä suosta lähdetään lopullisesti nousemaan ja elämään sitä elämää kaksin.

Meidän osalta hoidot on kuitenkin ohi, en oikein edes tiedä mihin suuntaan niiden kanssa voisi mennä, kun eiköhän kaikki ole kokeiltu...ainakin julkisella, eikä nyt opiskelijana ole varaa miettiä yksityistä. Kattoo sitten innostuuko joskus siellä kokeilemaan, mutta en usko että enää haluan tätä piinaa kokea...on niin paljon muutakin mitä voisi kokea...eurooppa, lappi, las vegas, oma talo pihoineen ja puutarhoineen maalla. Ei tätä yhtä elämää voi tuhlata odottamalla päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodeta toiseen...vaan pitää elää.

80% pareista saa lapsen lopulta hoitojen avulla...me ei kuuluttu siihen porukkaan.

Pp11

Testattu nega...mitäpä tuohon sanomaan. Crinone siis saa kohtuullisen oikeat raskausoireet lugeen verrattuna, sillä edelleen(testin jälkeenkin) on rinnat kipeät, menkkajomotuksia,  nivuskipuja ja repäisykipuja(haukotellessa, venytellessä) jne.
Tuntuu et ois voinu jättää testaamatta ja elää pari päivää pidempään siinä "ehkä tämä onnistuikin"-kuplassa. Sillä nyt nuo kaikki oireet muistuttaa vaan siitä etten voi luottaa omiin tuntemuksiini tai kroppaani ollenkaan. Edelleen nimittäin tuntuu että voisin olla raskaana vaikka testi selkeästi muuta sanoi...ja miks nää oireet ei voi vaan hävitä.

Tähän sit päättyy meidän taipale tällä saralla ja jatketaan elämää kaksin...luultavasti blogi hiljenee veritestin jälkeen. Sillä ei mulla enää tällä saralla ole mitään annettavaa. Haluan kyllä vielä bloggailla, mutta tää ei oo paikka sille, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää tämän pätkän elämää taakseni...

pp11

pp11: musiikki

Tämän hoitokierron aikana olen kieltäytynyt kuuntelemasta mitään ns.negatiivista tai masentavaa musiikkia. Olen kuunnellut musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle...en tiedä onko tästä ollut apua vai mistä, mutta tämä hoito on ollut helpompi kaikinpuolin kuin aiemmat... paino ei noussut, se laski (jeeeeee) mieli ei ole ollut niin maissa kuin viimeksi, hermoja ei ole kiristänyt niin pahasti...oonkohan mä nyt oikeesti mitään hormooneja piikitellykkään?

Oireet: tissit arat, mahallaan ei voi nukkua. Menkkajomotuksia tulee ja menee. Aamulla en meinannut jaksaa herätä(onko toi ees oire...ehkä vaan nukuin liian vähän?). Oikean puoleinen munasarja kipuilee ja vasemmalla puolella kohtua nipistelee (kuvittelenkohan ton?)