Tänään tein sen...ensimmäistä kertaa elämäsi katselin kalusteita ja sisustusjuttuja vauvan huoneeseen. Tajusin että haluan joskus tosissani tätä suunnitella,pohtia keinutuolia ja verhojen väriä...etsimällä etsiä pupu kuvioista tapettia ja tapetoida huonetta pikkuista varten. Tajusin myös että olen huomaamattani jo suunnitellut meidän vauvan huoneen...tiedän millaiset tapetit haluan, millaiset verhot ja mitä kalusteita sinne tulee..
Ensi viikolla ovulaatio(ainakin pitäisi olla) ja eilen alkoi säännöllinen seksi, alkuun joka toinen päivä ja ovulaation ympärillä sitten ehkä hiukan tiheämmin,työstähän tämä alkaa käydä...onneksi kuitenkin kumpikaan ei karsasta seksiä tämän lapsiprojektin takia ;)
Työharjoittelu alkaa ensi viikolla,hiukan jännittää mutta ehkä mä siitä selviän...
Erilainen selviytymistarina lapsettomuudesta ja elämästä lapsettomana.
torstai 28. helmikuuta 2013
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
uusi ilme
Blogille uusi ilme, vielä vaatii hiukan säätelyä mutta vähitellen tämä muuttuu minunlaiseksi Uudeksi minuksi.
Kevään tulo kyllä tekee minut virkeämmäksi ja elävämmäksi. Tuntuu kuin heräisin talviunilta...kun vielä aurinko tulisi enemmän esille. Ehkä tämä kevät meille sen toivotun plussan(ja uskon että tuokin). Tänä keväänä haluan olla onnellinen, en halua stressata... haluan nauttia elämästä ja niin teenkin :) Huomenna mutta jumppaa testaamaan ja syvävenyttelyyn perjantaina body balance...jospa nyt oikeasti onnistuisi kuntoilu ja laihdutus.
Kevään tulo kyllä tekee minut virkeämmäksi ja elävämmäksi. Tuntuu kuin heräisin talviunilta...kun vielä aurinko tulisi enemmän esille. Ehkä tämä kevät meille sen toivotun plussan(ja uskon että tuokin). Tänä keväänä haluan olla onnellinen, en halua stressata... haluan nauttia elämästä ja niin teenkin :) Huomenna mutta jumppaa testaamaan ja syvävenyttelyyn perjantaina body balance...jospa nyt oikeasti onnistuisi kuntoilu ja laihdutus.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Uusi päivä
No niin nyt riitti surkuttelu ja valitus. Pistetään pä nyt keväälle kunnon tavoitteet... kesäkuussa olen raskaana ja saanut tuon mahaläskin liikkeelle...liikaa tuli kiloja tupakoinnin lopettamisesta, joten ne ja vähän ylikin pitää saada pois. Lisäksi seuraavat pari kuukautta keskityn työharjoitteluun enemmän kuin kierron laskemiseen. Clomit syön kiltisti ja seksiä on joka toinen päivä,mutta muuten en aio koko asiaa ajatella(yritän ainakin).
Minulle olikin haaste toisessa blogissa,paneudun siihen myöhemmin kun on paremmin aikaa
Minulle olikin haaste toisessa blogissa,paneudun siihen myöhemmin kun on paremmin aikaa
perjantai 22. helmikuuta 2013
KP4
Siis ei plussaa ei edes testin tarvetta. Uusi kierto,uudet kujeet? Kolmas kerta toden sanoo? Tämä siis toinen clomi kierto alkoi, Kolmas kierto pillereiden jälkeen.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Turhuuksia
Pientä tiputtelua...ja kivut katosi, menee kyllä taas aivan Kuin viime kierrossa.... pikkusen annetaan vielä toivoa ja sit romahtaa kunnolla.Mun kroppa siis vittuilee mulle "Lällislällis ... luulitko oikeasti onnistunees? Elätteleppä vielä pari päivää toivoa..." Hiukka käyn huomenna rääkkää salilla tota kiusanhenkeä,siinäpä st piruilee menkkoineen...
Eilen mietin että miten osaisin edes suhtautua positiivinen tulokseen? En osaa edes kuvitella mitä se olisi... helpompi kuvitella lottovoitto ja mitä silloin tekisi. Lottovoiton tullessa tietäisin että rahat olisivat pian minulla,positiivinen raskaustesti toisi minulle uusia pelkoja (ei kai raskaus mene kesken... onko testi oikeassa vai onko minulle osunut se virhetesti? ja miljoona muuta asiaa, joita pelätä) Ärsyttää,en uskalla haaveilla äitiysvaatteista(miksi minä niitä ikinä tarvitsisin?) en halua kaupoissa hypistellä vauvan vaatteita(ei meille niitä ikinä osteta) pohtia vaunumalleja tai turvaistumista puhumattakaan....jos minä joskus raskaudun, en tiedä mitä sitten teen? Koko asiasta on tullut turhan abstrakti asia minulle ... täysi mahdottomuus,luultavasti positiivinen raskaustesti olisi minulle pahempi shokki kuin joka kuukausi toistuvat kuukautiset.
Hitto miten ihminen voi olla sekaisin...sillä haluan kyllä äidiksi, mutta jollain tapaa koko raskaus on muuttunut niin ISOKSI asiaksi,että pelkään etten sitä osaa hoitaa...lapsettomuuden kyllä.. mutta lastenhuonetta ja valintaa eri vaunujen välillä en.
(hiukka sekavaa... niin on olokin...)
Eilen mietin että miten osaisin edes suhtautua positiivinen tulokseen? En osaa edes kuvitella mitä se olisi... helpompi kuvitella lottovoitto ja mitä silloin tekisi. Lottovoiton tullessa tietäisin että rahat olisivat pian minulla,positiivinen raskaustesti toisi minulle uusia pelkoja (ei kai raskaus mene kesken... onko testi oikeassa vai onko minulle osunut se virhetesti? ja miljoona muuta asiaa, joita pelätä) Ärsyttää,en uskalla haaveilla äitiysvaatteista(miksi minä niitä ikinä tarvitsisin?) en halua kaupoissa hypistellä vauvan vaatteita(ei meille niitä ikinä osteta) pohtia vaunumalleja tai turvaistumista puhumattakaan....jos minä joskus raskaudun, en tiedä mitä sitten teen? Koko asiasta on tullut turhan abstrakti asia minulle ... täysi mahdottomuus,luultavasti positiivinen raskaustesti olisi minulle pahempi shokki kuin joka kuukausi toistuvat kuukautiset.
Hitto miten ihminen voi olla sekaisin...sillä haluan kyllä äidiksi, mutta jollain tapaa koko raskaus on muuttunut niin ISOKSI asiaksi,että pelkään etten sitä osaa hoitaa...lapsettomuuden kyllä.. mutta lastenhuonetta ja valintaa eri vaunujen välillä en.
(hiukka sekavaa... niin on olokin...)
huonoa huumoria
Meillä on omat sisäpiirin vitsimme,joka parillahan niitä on...meillä on myös huonoja vitsejä keskenämme...joita emme muiden kuullen puhu.
Nämä jutut lähti liikkeelle kun olimme reilun vuoden yrittäneet ja kuulleet kaikki raskautumisapukeinot ja epäilyt kaikesta miten olen raskaana(miksi et ota kahvia? onko vauva tulossa?) Näistä sitten lähti meillä puhe kuvitteellisesta vauvasta.
Meidän kuvitteellinen vauva aiheuttaa harmia koko perheelle jo ennen syntymää, se haluaa että äiti syö suklaata vaikka äiti laihduttaa...se ei anna äidin Juoda kahvia tai syödä erinäisiä ruokia (nämä ruoat vaihtelevat vauvan mielihalujen mukaan) tämä vauva myös aiheuttaa äidin satunnaiset kiukku- ja itkukohtaukset. Kuvitteellinen vauva turvottaa äidin, mutta ei yrityksistä huolimatta suostu syntymään. Pikkusen toivottiin että kuvitteellinen vauva suostuisi tämän vuoden aikana syntymään...meillä oltaisiin valmiita hänen tuloonsa <3
Nämä jutut lähti liikkeelle kun olimme reilun vuoden yrittäneet ja kuulleet kaikki raskautumisapukeinot ja epäilyt kaikesta miten olen raskaana(miksi et ota kahvia? onko vauva tulossa?) Näistä sitten lähti meillä puhe kuvitteellisesta vauvasta.
Meidän kuvitteellinen vauva aiheuttaa harmia koko perheelle jo ennen syntymää, se haluaa että äiti syö suklaata vaikka äiti laihduttaa...se ei anna äidin Juoda kahvia tai syödä erinäisiä ruokia (nämä ruoat vaihtelevat vauvan mielihalujen mukaan) tämä vauva myös aiheuttaa äidin satunnaiset kiukku- ja itkukohtaukset. Kuvitteellinen vauva turvottaa äidin, mutta ei yrityksistä huolimatta suostu syntymään. Pikkusen toivottiin että kuvitteellinen vauva suostuisi tämän vuoden aikana syntymään...meillä oltaisiin valmiita hänen tuloonsa <3
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
kipuja...taas
Vatsa kipuilee tuttuun tyyliinsä,mistä voin epäillä että tiistai tai keskiviikko tulee olemaan kp1. Tämän lisäksi korvaani ja nieluun koskee, kipeäksi taidan tulla...
en halua sairastaa...en halua kuukautisja tulevaksi...en vaan halua!
en halua sairastaa...en halua kuukautisja tulevaksi...en vaan halua!
Sunnuntai
Sunnuntai....KP 27/28-30 eli jännitän ja toivon.. analysoin kroppaa ja mielialojani...voisiko joku näistä "vaivoista" ollakin oire positiivisuudesta :) Varsinkin kun oikeastaan ei ole oireita suuntaan tai toiseen...peukut pystyssä eletään, toivotaan niin paljon ja samaIla pelätään ettei vieläkään.
päätettiin muuten eilen että kun(ei jos vaan KUN!!!) ollaan raskaana emme halua tietää sukupuolta ennen synnytystä,ollaanhan tässä jännitetty joka kuukausi raskautta ties kuinka kauan niin eiköhän sitä voida raskausaika jänniteIlä kumpi sieltä tulee :)
päätettiin muuten eilen että kun(ei jos vaan KUN!!!) ollaan raskaana emme halua tietää sukupuolta ennen synnytystä,ollaanhan tässä jännitetty joka kuukausi raskautta ties kuinka kauan niin eiköhän sitä voida raskausaika jänniteIlä kumpi sieltä tulee :)
tiistai 12. helmikuuta 2013
raskautumista
Näyttää taas joka puolelta tulevan raskausuutisia....ärsyttää. Haluaisin jo vähitellen olla itse se joka noita uutisia jakaa....hermojen kiristymisestä ja mahan nipistelystä päätellen maanantaina aikaa uusi kierto uusina turhine yrityksineen ja toiveineen...
Kuten huomaatte, hermot on kireällä ja kiukuttaa niin maan pirusti...ei vaan jaksais taas tätä pettymysten sarjaa mitä tässä tulee (ja inhoan muuten iheeni ku taas olen tämmönen valittaja)
onneks parin viikon päästä aikaa harjoittelu sit on seitsemän viikkoa muuta pohdittavaa ku tää typerä lapsettomuus ja turhat yritykset onnistua...
Kuten huomaatte, hermot on kireällä ja kiukuttaa niin maan pirusti...ei vaan jaksais taas tätä pettymysten sarjaa mitä tässä tulee (ja inhoan muuten iheeni ku taas olen tämmönen valittaja)
onneks parin viikon päästä aikaa harjoittelu sit on seitsemän viikkoa muuta pohdittavaa ku tää typerä lapsettomuus ja turhat yritykset onnistua...
maanantai 11. helmikuuta 2013
hajamielinen...
Tänään olisi pitänyt Käydä labrassa...unohdin.
Tänään piti palauttaa kirjoja koulun kirjastoon...unohdin.
Tänään ei saisi jännittää ja seurata"raskausoireita" Unohdin... ja löysin vaikka mitä oireita.
Viikon päästä pitäisi tulla kuukautiset,joten viikon vielä voin leikkiä olevani raskaana :) tietenkin on mahdollisuus raskauteen,kaikki oikeat palaat on yhdistelty ja oikealla ajoituksellakin,apuna on käytetty lääkkeitä ja vitamiineja,. mutta tällä kertaa on kuitenkaan toivo liikoja... tällä kertaa olen realisti...ehkä sitten en myöskään pety niin pahasti?
Loppuun vielä tunnustus... en ole viime aikoina pystynyt lukemaan raskautuneiden blogeja,koska pelkään sen aiheuttavan huonoa onnea meidän projektin onnistumiselle...olen siis muuttunut taikauskoiseksi ja hiukan vainoharhaiseksi.
Tänään piti palauttaa kirjoja koulun kirjastoon...unohdin.
Tänään ei saisi jännittää ja seurata"raskausoireita" Unohdin... ja löysin vaikka mitä oireita.
Viikon päästä pitäisi tulla kuukautiset,joten viikon vielä voin leikkiä olevani raskaana :) tietenkin on mahdollisuus raskauteen,kaikki oikeat palaat on yhdistelty ja oikealla ajoituksellakin,apuna on käytetty lääkkeitä ja vitamiineja,. mutta tällä kertaa on kuitenkaan toivo liikoja... tällä kertaa olen realisti...ehkä sitten en myöskään pety niin pahasti?
Loppuun vielä tunnustus... en ole viime aikoina pystynyt lukemaan raskautuneiden blogeja,koska pelkään sen aiheuttavan huonoa onnea meidän projektin onnistumiselle...olen siis muuttunut taikauskoiseksi ja hiukan vainoharhaiseksi.
maanantai 4. helmikuuta 2013
ovulaatio
Tänään selkeä plussa testissä...kivut Kummallakin puolella...pistetään vielä peitot heilumaan pari päivää,sitten toivotaan parasta ja jännitetään loppu kierto :)
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
lääkärin määräys
Munasarjat voi hyvin..ja vaste clomeihin hyvä, nyt vaan lääkärin määräyksestä heilutellaan peittoja ahkerasti....yllättäen tätä määräystä on helppo noudattaa ;) Viikon päästä vielä varmistetaan verikokeella, että ovulatio on tapahtunut. Jatkoa vähä suunniteltiin ja koska olen toistaiseksi kivuton niin kokeillaan neljä kiertoa clomien kanssa, sitten ivf-jonoon ja neuvontaa. Odottaessa ivf-vuoroa kokeillaan inseminaatiota, jos olen pysynyt kivuttomana endon suhteen.
Meillä tuo suunnitelma hiukan elää mun kipuilun suhteen (ja kuulemma jotenkin poikkeaa ns.normaalista hoitojen etenemisestä), jos kivut pysyy kurissa niin tuolla suunnitelmalla edetään...jos kivut tulee takaisin, nopeutetaan suunnitelmia. Toivon kovasti, että clomit auttaisi, eikä rankempia hoitoja tarvita.
Sitten koulujuttuja...mulla alkaa naistentautien luentosarja piakkoin, ja ensimmäisillä kerroilla aiheina ovat endonetrioosi ja lapsettomuus...ja mun hoitava lääkäri on luennoitsijana :D mielenkiinnolla odotan noita kuentoja.
Meillä tuo suunnitelma hiukan elää mun kipuilun suhteen (ja kuulemma jotenkin poikkeaa ns.normaalista hoitojen etenemisestä), jos kivut pysyy kurissa niin tuolla suunnitelmalla edetään...jos kivut tulee takaisin, nopeutetaan suunnitelmia. Toivon kovasti, että clomit auttaisi, eikä rankempia hoitoja tarvita.
Sitten koulujuttuja...mulla alkaa naistentautien luentosarja piakkoin, ja ensimmäisillä kerroilla aiheina ovat endonetrioosi ja lapsettomuus...ja mun hoitava lääkäri on luennoitsijana :D mielenkiinnolla odotan noita kuentoja.
perjantai 1. helmikuuta 2013
jännitys
Minua jännittää tämän päivän ultra... onko clomit tehonnu?
Sitäkin enemmän kiinnostaa miksei toi endopuoli ole enää kipeä ollenkaan. Viimeksi kipuja on ollut joulukuulla, silloinkin jostain syystä ovulaatiokipuja tuntui pilleeistä huolimatta. En ymmärrä mikä on niin paljon muuttunut, sillä koskaan aiemmin en ole näin kivuton ollut...tai ainakaan useampaan vuoteen en ole näin "terve" ollut.
Pianhan tuo selviää, mutta kovasti omaa toivekkuutta raskautumiseen nostaa tuo kivuttomuus.
Ehkä se munasarja toimii vihdoin normaalisti ja kysta olisi kadonnut kokonaan...oli mitä oli, olen tyytyväinen tähän. Olen selvinnyt ilman tainnuttavia särkylääkkeitä yli kuukauden, seksi ei aiheuta kipuja ja pitkästä aikaa kykenin käymään spinningissä. Ehkäpä pian "kärsin" raskausvaivoista.
Olen muuten viime aikoina pohtinut sitäkin asiaa, että jos (kun) raskaudun, mitä teen blogini kanssa jatkanko kirjoittamistä täällä vai aloitanko uuden raskausblogin...ja päädyin siihen, että kun ajankohta tulee niin taidan jatkaa tääällä ja kirjoittaa erikseen "päiväkirjaa" lapselle. Haluan kuitenkin että odotusajasta jää joku muisto meille ja lapselle luettavaksi, mutta en näitä täällä jaettuja kiukutteluja ja katkeruutta...nämä tuntemukset ovat vain minulle täällä purettavaksi ja toisaalta epäilen etten uskalla tätäkään blogia lopettaa ennenkuin kaikki on onnellisesti ohi ja lapsi meidän kanssamme kotona.
Tällaisia tuntemuksilla käynnistetään helmikuu, toivotaan että kuukaudesta tulisi nimensä mukaisesti helmi ;)
Sitäkin enemmän kiinnostaa miksei toi endopuoli ole enää kipeä ollenkaan. Viimeksi kipuja on ollut joulukuulla, silloinkin jostain syystä ovulaatiokipuja tuntui pilleeistä huolimatta. En ymmärrä mikä on niin paljon muuttunut, sillä koskaan aiemmin en ole näin kivuton ollut...tai ainakaan useampaan vuoteen en ole näin "terve" ollut.
Pianhan tuo selviää, mutta kovasti omaa toivekkuutta raskautumiseen nostaa tuo kivuttomuus.
Ehkä se munasarja toimii vihdoin normaalisti ja kysta olisi kadonnut kokonaan...oli mitä oli, olen tyytyväinen tähän. Olen selvinnyt ilman tainnuttavia särkylääkkeitä yli kuukauden, seksi ei aiheuta kipuja ja pitkästä aikaa kykenin käymään spinningissä. Ehkäpä pian "kärsin" raskausvaivoista.
Olen muuten viime aikoina pohtinut sitäkin asiaa, että jos (kun) raskaudun, mitä teen blogini kanssa jatkanko kirjoittamistä täällä vai aloitanko uuden raskausblogin...ja päädyin siihen, että kun ajankohta tulee niin taidan jatkaa tääällä ja kirjoittaa erikseen "päiväkirjaa" lapselle. Haluan kuitenkin että odotusajasta jää joku muisto meille ja lapselle luettavaksi, mutta en näitä täällä jaettuja kiukutteluja ja katkeruutta...nämä tuntemukset ovat vain minulle täällä purettavaksi ja toisaalta epäilen etten uskalla tätäkään blogia lopettaa ennenkuin kaikki on onnellisesti ohi ja lapsi meidän kanssamme kotona.
Tällaisia tuntemuksilla käynnistetään helmikuu, toivotaan että kuukaudesta tulisi nimensä mukaisesti helmi ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)