Selviytyjä

Pahin "shokki" ja tunnemyrsky ohi, nyt odottelen että kaverini pääsee kotiin ja pääsen tutustumaan pikkutyttöön. Tämä viikko on ollut yhtä myllerrystä ja tunteiden vuoristorataa, mutta minä olen selvinnyt...eilen tuli itku, mutta onnesta. Olin  niin onnellinen kaverini puolesta...olin kuin "normaali" ihminen, joka iloitsee toisen puolesta ja tunsin itseni eheäksi. Ehkä mä oikeesti selviän tästä vahvempana ja voittajana. Sillä tällä viikolla voitin yhden pahimmista peloistani ja pystyin olemaan ystäväni tukena synnytysosastolla.

Tällähetkellä en koe että lapsi olisi avain onneen, kyllä se täydentäisi elämää. Mutta onni löytyy muualta,  ainakin tällähetkellä olen onnellinen...välilllä koen surua ja haikeutta, mutta niidenkin takana olen onnellinen. Minulla on suunta elämässä, se ei ollut mitä suunnittelin mutta omalla tavallaan täydellinen.

Oireita...ja olotiloja

Oireita on edelleen...tissitkin taitaa vihdoin olla turvoksissa ja aivastaessa tuntuu ku kohtu ois revähtäny. Menkkajomotukset tulee ja menee, ei kuitenkaan kramppaa. Koko ajan on joko kylmä tai kuuma ja hengitys on jotenkin vaikeeta...ihan ku ois pahin mahdollinen siitepölyaika. Ja olen älyttömän itkuherkkä. Edelleen oireet vois johtua onnistumisesta...tai tulevista menkoista...tai crinonesta...tai kaikista noista yhdessä.

Testi on pesukoneen päällä odottamassa hetkeä, että uskallan testata. Ehkä huomenna...ehkä odotan torstaita...en uskalla, pelkään mitä se näyttää. Pelkään miten se pieni testi määrittelee tulevaisuuden.

pp10

Aiemmissa hoidoissa tää päivä on ollu se ku oireet häviää...eli tänään sit fanaattisena tutkailen tissejäni ja kuulostelen mahan oireilua. Tissit on kyllä edelleen arat, kipeät jopa...eilen rintsikoita pois ottaessa sattu ja selkeesti miellyttävin asuste on nää urheilurintsikat kunhan ensin noi saa survottua näihin, ku nyt ei pääse tissit heilumaan :D  menkkajomoja on ja yöllä heräilen kuumiin aaltoihin, tän kaiken ihanuuden lisäks eilen sain ilokseni päänsäryn joka ei meinaa lähtee pois. Varmaan helpottas ku Ibuprofeiinia ottais, mut eihän sitä nyt voi ottaa...

Valkovuotoa tulee ku hanasta laskis, tai sit oikeesti mä kuseksin housuihini. Hieman kyllä korpee jos tää nega on, ku tämmöstä shitiä tulis vaan crinonesta...jos plussa tulee niin kärsin kyl ihan mitä vaan vaivoja.

Päätin et jos oireet pysyy, niin testaan ennen verikoetta.

Mulle on kehkeytynyt todella paha tapa googlettaa eri piinapäivien oireita ja vertailla omiin...ihan ku loppupeleissä niillä toisten oireilla ois mitään merkitystä. Ja nyt ku listailen näitä omia oireita niin varmaan joku yhtä hullu näitä joskus vertailee omiinsa...

pp9

Menkkajomotuksia,  nivuskipuja kävellessä, pahoinvointia ja kuumia aaltoja yöllä, kipeät nännit...lähes kaikki voi johtua crinonesta. Noi menkkajomotukset kiusaa, en tykkää että niitä on, tulee vaan mieleen et kohta alkaa vuoto...ja sit tietenkin holahtaa valkovuotoa(tai mun pidätyskyky on kadonnu) ja kiidän vessaan hysteerisenä...ja oikeesti tuntuu et menkat alkaa hetkenä minä hyvänä :/

En tiiä uskaltaisinko testata huomenna ku on pp10, vai odottaisiko ja eläisin tässä "ehkä olenkin raskaana"-kuplassani pp14 ja verikokeeseen saakka.

pp7

Menkkajomotukset alkoivat viime yönä, heräsin siihen ku tuntu et kohtu tekee kuolemaa...nivuskipujen luulin kadonneen, mut siellähän ne edelleen mua kiusaa. Tissit sentään ei ole niin kipeät kuin aiemmin...ehkä? Jännä muuten et aiemmissa hoidoissa rinnat on turvonnu ihan järjettömästi, nyt sitä ei ole...liekkö jopa kutistuneet :o
Eilen sain järjettömän kiukkukohtauksen miehelle ku söi pari karkkia ennen ruokaa ja meinasin itkuun pillahtaa ku leipomukset meni pilalle...perus pms-sekoilua tuo kyllä on. Ärsyttää kun mikään ei varmasti kerro mitään, sen verran vahvat hormoonikoktailit on kropassa ja toisaalta menkkojen tulokin voi kaikenmoista tehdä. Tietenkin toivon parasta, mutta pelkään että hiipuvat oireet kertoo toista...

Jännittää aivan hirveästi, jotenkin sekin tekee tästä jännää kun kuitekin kyllähän tää hoito kaikinpuolin suunnan meidän elämälle antaa...joko se onnistuu ja alamme valmistautua vauvan tuloon tai se ei onnistu ja alamme valmistautua siihen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen. Jokseenkin surullinenkin fiilis on välillä kun tietää että tämä on sitten tässä...viikon päästä sitä ollaan menossa uutta kohti kävi miten kävi.

Ja ihana huomata miten moni täällä jännäilee meidän kanssa <3

pp6

Jännitys senkun kasvaa...jopa mieskin taitaa jännittää miten tässä käy. Kohdunalue kipuilee ja ei kipuile, nivusten alueella on iltaisin kipua (päivällä ei niinkään), kuuma ja kylmä olo vaihtelee ja himoitsen riisipiirakoita :D toisaalta pieni toivo takaraivossa sanoo et kyllä siellä jotain tapahtuu...mut toisaalta se varovaisempi puoli toppuuttelee etten liikaa lähde leijumaan. Pakko kuitenkin sanoa, ensimmäista kertaa pikkuisen luulen että nyt olisi saattanut onnistua

pp5

Jännittää...jännittää...jännittäää. voi hitto et jännittää. En muista enää jännitinkö aiempien siirtojen jälkeen näin paljon, vai oliko ne kummatkin vain sitä pelonsekaista luovuttamista.
Nyt jännitän, nauramme ja jännitämme yhdessä. Keksimme kaksosille tyhmiä nimiä ja toisaalta mietimme miten elämme jos nyt ei onnistuta...nauramme lisää. Tällähetkellä olen niin hirveän onnellinen, enkä pelkää...sillä meillä on luvassa kaikkea kivaa, kävi tässä miten tahansa.
Minua oksettaa, särkee, nipistelee ja jomottaa. Minulla on yhtäaikaa kylmä ja kuuma ja itken onnellisille lopuille elokuvissa. Kaikki nämä "oireet" tulevat ja menevät ja voivat johtua crinonesta tai sitten meille on tulossa vauva (tai kaksi)... ai hitto tämähän voi päätyä kolmella eri tavalla  :D

Pp1

Pp1. Mua jännittää miten kaksosten kanssa käy, mut hyvällä tavalla jännää ei semmosta ressi-itkujännitystä. Jokseenkin on semmonen fiilis et asiat menee niinku pitää...en vaan vielä tiiä mihin suuntaan, mut kumpikin vaihtoehto on hyvä ☺

Lähestyy...lähestyy

Tili tyhjä, lääkekatto paukahti ja nyt on 2400IU menopuria ja 5 annosta orgalutrania ostettuna. Nollaultran jälkeen haen vielä loput pillerit/piikit, mitä saan lääkäriltä kinuttua. Vinkkejä kellään? Kortisonin vaadin, mitä muuta voi tähän viimeseen hoitoon pyytää...

Lääkkeiden osto teki tän todeksi...nyt jännittää, pelottaa ja helvetti vieköön "entä jos sittenkin...?"