Anonyymi

Viime yönä olin saanut todella "asiallisen" kommentin Tähän tekstiin...

Anonyymi22. helmikuuta 2015 1.37

Ei vittu kui pakonomaista toimintaa. Miksei vaan voi hyväksyä että kropassas on vikaa!? Kaiken lisäks oot jo toinen jalka haudas mitä tulee ensisynnyttäjän ikään! Olisit sillon nuorena ku olit vireä ja voimallinen..turha se on enää itkeä!

Yleensä noi asiattomat anonyymien kommentit jätät omaan arvoonsa, mut tämä häiritsi paristakin syystä...Ensinnäkin jokseenkin outo kommentti tekstiin nähden...Kuitenkin kirjoitin siitä, ettei välttämättä enää jatketa hoitoja...ja toisekseen, onko hän lukenut kaikki tekstini läpi selvittääkseni ikäni (en itse nyt jaksanut etsiä oonko siitä edes puhunu muutakuin tuolla "meistä" sivulla että ollaan keski-ikäistymässä) vai onko hän joku tuttuni.

Suoraan sanottuna vituttaa, kun tullaan nimettömänä tuollaisia kommentoimaan...ensinnäkin jos kirjoitan siitä miten ajatuksena on ruveta elämään elämää kaksin niin mikä siinä on pakonomaista? Toisekseen minä en hirveästi tuolle endolle voi, eikä niitä lapsia ole tullut vaikka yli kymmenen vuotta on ollut ehkäisy poissa...joten turha sanoa että olisit tehnyt lapset silloin kun olit vireä ja voimallinen(?) kun niitä ei vaan tule tekemällä.

Ja helvetti en mielestäni ole "toinen jalka haudassa" vaikka olenkin jo yli kolmenkymmenen. 

kp1

Säännöllisesti kahden viikon välein nykyään vuodan

kuulumiset ja hiljeneminen

Leikkausjonoon pääsin viimein, ensin magneettikuvaus ja leikkaavan lääkärin tapaaminen... cerazeten syömistä jatkan ja hoitoja ei siis nyt mietitä, vaan hoidetaan tota endoa. Aika shokki oli kuitenkin tuo käynti, endoa näkyi kohdunsuulla, lisäksi kohtu oli liimautunut taakse...toinen munasarja samoiten, lisäksi emättimen ja peräsuolen välissä oli endo"palleroita" ja vahvasti epäili että kohtu voi olla aika rupusessa kunnossa...nyt sitten sulattelen tuota tilanteen hirveyttä. Aurallisen migreenin vuoksi keltarauhashormonien käyttö kielletty..niin toikin selvis tossa jokunen aika sitten että mulla semmonenkin on...joten ei oikein hirveesti noita lääkkeitä ole käytettävissä.
Eli tällä saralla mulla ei ole enää hirveesti sanomista...en tiedä lähdetäänkö leikkauksen jälkeen vielä jotain kokeilemaan vai annetaanko elämän mennä omia uriaan tällaisena. Ainakaan tänä vuonna me ei lähdetä hoitoihin, mä haluan saattaa kouluni loppuun ja miettiä mitä sitten...haluan reissata ja toteuttaa haaveitani.
Meistä tuli kummitäti- ja setä, pääsimme mukaan pienen vauvan elämään enemmän kuin luulimme ikinä pääsevämme. Välillä kyllä harmittelen miten hyvä isä miehestäni olisi tullut, jos hän vaan oisi saanut mahdollisuuden.

Luulen, että blogi vähitellen hiljenee. Yritän elää elämääni, sitä toista elämääni ja se vaatii, että revin itseäni irti täältä...Mun elämä etenee pois asemalta, täysin eri suuntaan kuin luulin....en päässyt niihin odottamiini juniin vaan lähdin ulos asemalta ja rupesin elämään elämääni.

Kiitos teille kaikille, jotka olette mukanani kulkeneet tämän pitkän taipaleen...


ps.saatan mä vielä välillä tääällä kiukuta miten väärin tää on, sillä huutava vääryys tää edelleen mun mielestä on.

Tulevaisuuden haaveita...

Monta vuotta olen haaveillut omasta lapsesta...siitä haaveesta nyt on vaan luovuttava ja katsottava tulevaisuuteen muiden haaveiden myötä. Muisteltava niitä mistä haaveiltiin ennen tätä lähes kuuden vuoden koitosta, koitosta jonka aikana olen hukannut ja löytänyt itseni. Olen kasvanut ja tullut vahvemmaksi. Olen löytänyt itsestäni sellaisia voimavaroja joita en uskonut olevan olemassakaan. En ehkä olisi halunnut tätä kaikkea käydä läpi löytääkseni vahvuuden itsessäni, mutta tämä tie minulle annettiin kuljettavaksi ja sen olen nyt rämpinyt läpi...en vaan lopussa saanut sitä "palkintoa", mitä odotin vaan muuta...löysin uusia tai vanhat haaveeni.

Mä olen aina haaveillut matkailusta, siis haluan nähdä maailmaa...en rantalomailla vaan kulttuuria, uusia kaupunkeja ja elämyksiä. Mä toivon että vielä joskus työskentelen ulkomailla, ehkä jossainpäin eurooppaa ja sieltä käsin sit kävisin katselee muita euroopan kaupunkeja. Olen kertaalleen ollut opiskelijana vaihdossa 3kuukautta briteissä, olen asunut kesän jenkeissä ja viettänyt joulun ja uuden vuoden alankomaissa. Olen käynyt pakettimatkoilla ja matkannut omin keinoin...ja huomannut että matkailu omin keinoin on se "mun juttu".

On oikeesti kivaa kytätä lentojen hintojen kehitystä, etsiä juuri sille reissulle paras majoitus. Tsekkailla kohdemaan bussi- ja juna-aikatauluja...miettiä mikä olisi sillä kertaa meidän reissun kulkuneuvo. Ja sitten se fiilis, minkä saat kun pääset sinne kohteeseen...oli se sitten sateinen lontoo tai aurinkoinen pariisi (lontoossa olin talvella, pariisissa elokuussa...siitä johtuen noi säät, ei mulla mitään oletuksia siis ole) Se hetki, kun lentokone tulee kohteen ylle ja voit ikkunasta katsella miten pienet pisteet muuttuvat taloiksi ja autoiksi...ja se hetki kun astut ulos kentältä, haistat uuden maan tuoksut ja kuulet uuden maan äänet. Se on huikeeta...sitä mä haluan kokea lisää!

Meillähän nyt on buukattu matka italiaan, se muuttui lähes kahden viikon matkasta viikoksi, mutta kyllä siinäkin ehtii. Samalla kun odotamme kesän matkaa, suunnittelemme jo talvelle lomaa Keski-Eurooppaan...ehkä tänä vuonna vietämmekin joulua ihan toisenlaisissa maisemissa.

Eli minä haaveilen matkoista, uusista maista ja kokemuksista...ja näitä lähden toteuttamaan, sillä näihin haaveisiin voin vaikuttaa ja niitä voin toteuttaa. Pala palalta mä elän taas, vaikkakin erilaista elämää kuin luulin tässä vaiheessa eläväni. Mutta mä haaveilen taas ja se on hyvä....todella hyvä.

kp1

Taas...siis oikeesti mitä vittua????  Eihän tässä ollukkaa ku reilu viikko edellisten loppumisesta...näin ne menkat pysyy poissa leikkaukseen saakka, vittu mä vuodan kolmatta kertaa tämän vuoden aikana!!!

poistumisia

Musta tuntuu että mun on aika pitää taukoa täältä, jokseenkin oma toivottomuus kasvaa kun luen muiden blogeista hoidoista ja toiveikkuudesta, onnistumisen odottamisesta...mun on kuitenkin hyväksyttävä elämäni lapsettomuuden kanssa...etsiä toisia polkuja minne suunnata, niin pakko repiä itseäni pois täältä.  Vaikka tämä eräänlainen henkireikä ja turvapaikka onkin ollut, niin nyt en tiedä mitä täältä enää saan?

Ruokavaliota

Eli kirjoittelenpa pääpiirteittäin mitä minä nykyään syön, millä mun kroppaa muokataan. Tää nykynen ruokavalio nyt saattaa muuttua kun pt ensin seuraa tarkemmin mitä päivittäin saan (ravintoarvot) ja tarviiko raskaille viikoille lisätä ravintoa.

Eli syön kuusi ruokaa päivässä, aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, sekä kaksi välipalaa

Aamupala
Mysli/puuro
Rahka/raejuusto
Marjoja

Välipala
Rahka/raejuusto
Hedelmä

Lounas
Kana/Rasvaton liha jne  (Proteiini)
Täysjyvä riisi/peruna
Kasviksia
Ruisleipä/näkkäri
Rasvaton leikkele

Välipala
Rahka/raejuusto
Hedelmä

Päivällinen
Kana/Rasvaton liha jne (Proteiini)
Täysjyvä riisi/peruna
Kasviksia
Ruisleipä/näkkäri
Rasvaton leikkele

Iltapala
Rahka

Ruokailuvälit ovat 3tuntia. Niinä päivinä kun on rankempaa treeniä lounaalle ja päivälliseen lisätään hyviä rasvoja antavia tuotteita (avokadoa itse lisään). Päivittäin juon noin 2litraa vettä, treenipäivinä 3litraa.
Mä syön koko ajan, tuntuu ettei nälkää todellakaan ehdi näkemään. Kerran viikossa on ns.herkkupäivä jolloin saatan tästä poiketa, esim.viime lauataina tehtiin kotona pizzaa ja illalla oli leffanamia. En siis ihan täysin nipota, vaan oon tän aatellu niin et jos satunnaisesti herkuttelee ei koko homma kaadu, vaan pääasia on että herkkupäiviä lukuunottamatta syön asiallisesti ja ruokavaliota orjallisesti noudattaen. Ja alusta asti ruokavalio on tehty niin että on helppo myös koulussa ja työpaikan ruokalassa koostaa oma annos. Kasviksia syön ihan hirveesti, siis oikeesti kauheita määriä. Lisäks aamula menee marjoja ihan hyvä annos, välillä keitän puuron välillä teen smoothien noista aineista ja juon sen. Sama välipalojen kanssa, iltapaloiksi olen ostanut maustettuja proteiinirahkoja jne, ettei kyllästymistä tulisi.