Oleskelua

Ei oikeastaan mitään sanottavaa, täällä vaan ollaan ja möllötetään. Enää ei stressata mikä kiertopäivä on menossa...viimeisimpiä kuukautisia en edes merkannut mihinkään.  Meillä ollaan lomalla lapsettomuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä...asiasta keskustellaan ja tietenkin toivotaan että onnistutaan ilman hoitoja, mitään ei kuitenkaan stressata eikä aikatauluteta ;)

todellisuus

Vaikka suhtaudun tuleviin hoitoihin ja meidän tilanteeseen positiivisesti, ja olen onnellinen niiden puolesta joita on onnistanut meitä helpommin....
silti välillä toisten plussa uutisia lukiessa ja kuullessa ensimmäinen ajatus on "miksi tuo onnistui niin helpolla?" ja milloinkahan pääsen itse kertomaan positiivisia uutisia...pääsenkö ikinä kertomaan ja näyttämään miehelleni plussa testiä...

En tiedä pitäisikö hetkeksi vierottaa itseni näistä helpommin plussanneiden blogeista...ehkä on helpompi lukea blogeja joissa ollaan enemmän "samassa veneessä" ja itselle toivoa antavia blogeja, joissa on hoitojen avulla (tai välissä) päästy odottavien joukkoon.

tulevaisuus

Lääkärin luona käyty ja pitkän kaavan IVF edessä,heinäkuun kuukautisista soitto polille ja siitä lähtee meidän hoitokierre käyntiin. Sisuskalut ultrattiin ja hyvältä näytti, munasarjat ei enää kiinni kohdussa ja tuottivat ahkerasti uusia munasoluja :) kovin jäi positiivinen fiilis käynnistä ja tulevaisuudesta...mutta pari kuukautta ollaan "lomalla" hoidoista ja luomuillaan...sillä eihän sitä koskaan tiedä,sattuuhan niitä ihmeitä ;)

Uusi kierto

Ei varmaan tarvitse sanoa enempää...

Ei harmita, ei itketä, ei kiukuta...ei mitään...ei edes kipuja...Oudot kuukautiset :/

Huomenna lääkärin kanssa jatkojen suunnittelua, tästä se sitten lähtee - uusi vaihe meidän lapsiprojektissa....rankemmat hoidot, sijaisvanhemmuus ja adoptio pohdinnat. 

Uskoisin että vuodenvaihteen jälkeen lähdemme adoptio asiassa etenemään, koska kroppa jaksoi juuri ja juuri clomikerrot niin miten sitten rankemmat hormoonihoidot?  Mutta olenko sitten luovuttaja, jos en jaksa/halua vuosikaupalla hoitoja? Mutta toisaalta,entä jos vitkuttelemme adoption suhteen ja se kaatuu sen takia? Entä jos adoptio onkin meidän tiemme vanhemmiksi?

Mutta kävi miten kävi, meistä tulee aiti ja isä tavalla tai toisella.

kiukku

Ärsyttää muiden positiiviset uutiset,miksei meille tule sellaisia? Se siitä sitten,en kiukuttele enempää...kierto lopuillaan ja mieliala sen mukainen,sekava. Ja jos totta puhutaan enemmän mua ärsyttää meidän matto,koirat on makoillu siinä ja nyt kun se on kastunut koko kämppä haisee märälle koiralle ja jollekin raadolle...aivan kauhea haju :(

äitienpäivä

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja myös meille,jotka vielä lastaan odottavat.

Tänä vuonna tämä päivä ei ole minulle paha päivä, en tiedä miksi...ehkä vaan tiedän että kyllä minusta vielä äiti tulee tavalla tai toisella. Ehkä meille suodaan biologinen lapsi, ehkä adoptoimme ehkä meistä tulee sijaisvanhempia... kuka tietää? Meillä on vielä vaihtoehtoja ja joku niistä vielä vie perille.
(On muuten helppoa olla positiivinen ja iloinen kun aurinko paistaa ja kivut on poissa)

tunnustus

Koska meidän tilanne raahautuu kohti koeputkia ja sitä kautta lasta kohden, päätin että tässä kierrossa en välitä enää mistä...eli viime viikonloppuna  ja testatun(kin) ovulaation aikaan tuli otettua viiniä (tietenkin punaista) ja useampikin chilishotti...baarissakin käytiin ja kohtuullisen paha krapula saatiin aikaiseksi,
lisäksi tenttikiukusta johtuen sorruin tupakoimaan ihan urakalla (keuhkot kärsii edelleen tästä tyhmyydestä)...onneksi tämä jäi ainoastaan tuohon iltan, eikä ole mieli tehnyt lisää...
Kaiken tämän sitten kruunasin kasalla erilaisia roskaruokia täynnä punaista lihaa (vatsa ei tätä arvostanut)...kasvikset ja siipikarja pysyköön mun ruokana, punainen liha vain satunnaisena vieraana hyvän pihvin muodossa.

Mutta kaikesta katumuksesta huolimatta...olipa kiva repsahtaa kaikesta kunnolla ja unohtaa terveelliset elämäntavat (ja kaikki kiukuttavat asiat) pariksi päiväksi...nyt jaksaa taas paremmin näitä kipujakin ja epävarman tulevaisuutemme.

P.s.jostain syystä adoptio pyörii enemmän ja enemmän mielessä ja meidän puheissa...lisäksi sijaisvanhemmuus on ajatuksena taas...

Hauskaa helatorstaita :)

toukokuu

Onneksi on toukokuu, kevät parhaimmillaan ja kesä melkein täällä...aamulla olin lähes tunnin pihalla koirien kanssa,isomman koiran kanssa istuttiin rannassa ja nautittiin auringonlämmöstä,pienempi räpiköi vedessä kuin ei olisi vettä ennen nähnytkään... ihana rauhallinen ja lähes täydellinen hetki... semmoinen hetki kun mietit että "Onpa minulla kiva elämä"

Tuon pienen hetken aikana tajusin etten vielä ole lapseton, minulla(meillä) On vielä mahdollisuus biologiseen lapseen...meillä on adoptio mahdollisuus... meillä on mahdollisuus sijaisvanhemmuuteen... Me emme ole lapsettomia vielä, emme ennenkuin kaikki mahdollisuudet on kokeiltu... tällä hetkellä olemme vain lapsellisesti vajavaisia, ehkä joskus emme ole, ehkä ensi keväänä nautin vielä täydellisemmistä hetkistä :)

aika

Sain polilta puhelun, meille on aika jatkosuunnitelmia varten reilun kahden viikon päästä...21.5 selviää mikä on suunnitelma meille hoitojen suhteen. Nyt olo on helpottunut ja jännittynyt...mutta hyvällä tavalla jännittynyt,  asiat siityvät eteenpäin. Yritä tässä nyt jotain hermostoa opetella,huomenna olisi anatomian tentti :)