perjantai 28. lokakuuta 2011

"Kyllä lapset pitää tehdä nuorena"

Tätä nyt onneksi ei kukaan ole tullut möläyttämään, rupesin vaan itse eilen miettimään että vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä että haluan saada lapseni alle 30-vuotiaana...no nyt kymmenen vuotta myöhemmin, toivon että saisin edes sen yhden lapsen ennenkuin täytän 35. Ja epäilen että tuskin tuokaan toive toteutuu...
Tänään olen pessimisti, enkä usko että äidiksi ikinä tulen...epäilen että olen jossain vaiheessa elämääni tehnyt jotain niin pahaa että ansaitsenkin olla lapseton lopun elämääni. Olenko kenties liian kärsimätön koiramme kanssa etten ikinä voisi olla äiti, koska äitien tulee olla kärsivällisiä? Enhän mä saa edes viherkasveja pidettyä hengissä, miten minusta olisi sitten äidiksi? 

Olen liikaa stressannut ja "tehnyt" lasta, joten en sitä enää mitenkään saa...epäilen että mieskin kyllästyy kohta minuun ja lähtee koiran kanssa kokonaan pois...sittenpä saan olla itsekseni vanha ja katkera (muuttua siksi hulluksi kissatädiksi, jokska uhkasin joskus vuosia sitten tulla...)

Tänään ei ole hyvä päivä...ei ollenkaan...tänään olen pessimisti, sillä pessimistit eivät pety. 
Kun et enää jaksa toivoa tai odottaa mitään hyvää, niin et voi pettyä kun et mitään ikinä saa...

perjantai 21. lokakuuta 2011

"mieti välillä jotain muuta..."

Joka aamu minä päätän että tänään en mieti lapsia/vauvoja/lapsettomuutta...silti joka päivä se kuitenkin jotenkin iskee kasvoille ku syksyinen räntäsade. Joka kerta kun näin käy, päätän että seuraavalla kerralla jätän ajatuksen huomioimatta...ja joka kerta tämäkin päätös ei pidä.

Miten voit olla miettimättä asiaa, joka on elämääsi? Kuinka moni laihduttaja ei mieti niitä ruokia, joita ei saa syödä? Jos käsketään (tai päätetään) olla miettimättä jotain, niin varmasti sinä mietit päässäsi juuri sitä asiaa mitä ei pitäisi miettiä (koska se aiheuttaa stressiä...joka aiheuttaa sitä lapsettomuutta...tai sitä että juosket mäkkäriin hakemaan kasan niitä hampurilaisia, joita et saisi syödä). 
Onko sitten "heikko" ihminen, jos ei osaa hallita ajatuksiaan ja ajatukset kääntyvät siihen suuntaan, minne "ei pitäisi"? Lihavia ihmisiä pidetään heikkoina, jos olet alkoholisti niin olet heikko ja ihmiset ymmärtävät "kyllä se siitä helpottaa blaablaablaa"...mutta jos olet lapseton ja ajatukset pyörivät lasten saamisessa, niin sitten ei niin ymmärretäkään, lapsettoman tulee olla vahva, pystyä olemaan onnellinen kaikkien ystävien/kumminkaimojen lapsista (eihän ne ole sinulta pois), juosta vauvakutsuilla (koska sehän on tämän ja tämän ensimmäinen OMA lapsi) ja tietenkin facebookissa muistaa tykätä jokaisesti pikku-villen ja viivin kuvasta (ja niitähän pitää sinne ladata vähintään sata näin alkuun). Itse olen jo jokusen kaverin piilottanut (ja poistanut) kun oikeesti alkoi mennä järki noiden pikku-villen tuhanteen kuvaan ja vielä useampaan päivitykseen kuinka elämä on elämisen arvoista vasta äidiksi tultua.... jos ei muuten niin sehän vaan edesauttaa sitä etten mieti lapsia/vauvoja/lapsettomuutta, mutta enhän minä tietenkään saa olla katkera ja poistaa kaikkia puolituttuja jotka lisääntyy ku kanit (näihin ihmisiin ku ei oikeesti ole mitään kontaktia ollut vuosiin, eikä varmasti tule olemaankaan...eiväthän noi ole mitenkään ees huomannu et olen ne kavereista poistanu?)

Olipa taas avautuminen...pitäs ehkä poistua facebookista, ku noin pahasti rassaa :D

perjantai 14. lokakuuta 2011

"voittehan te adoptoida..."

Tämä ei sinänsä ole mikään ns.huono lause tai hirveän ajattelematon, jotenkin vaan tuntuu oudolta että sitä heti tarjotaan vaihtoehdoksi...vaikka meilläkään ei olla vielä edes kunnolla mitään hoitoja aloitettu, niin yksi kaverini (näköjään yltiöpositiivisella asenteella) oli sitä mieltä että "jos ne hoidot ei onnistu niin voittehan te sitten adoptoida. Onhan ne hoidot niin epävarmoja" siis häh? 

Jotenkin tuli semmonen olo että vois nyt edes odottaa että edes ollaan hoidot aloitettu, ennenkuin manailee noita piruja seinille. Kyllä mä kuitenkin haluisin odottaa vielä jonkun aikaa ennenkuin lyön hanskat tiskiin (vaikka luovuttaminen välillä mietinkin) Ja ei se adoptointikaan ole mikään helpoin projekti, sen verran sitä olen tutkinut 
Ollaan aina välillä puhuttu (ja minä enemmän varmaan miettinytkin) sijaisvanhemmuudesta...jopa siinä mielessä, että jättäisin hoidot clomeihin ja mietitään elämään toiselta kantilta. Sinänsä mielenkiintoista, etten itse olisi koko sijaisvanhemmuutta miettinyt (vaikka lastensuojelupuolella olen aikoinani töitäkin tehnyt), ennenkuin äitini siitä puhui, ja nyt asiaan pikkusen enempi perehtyneenä ei se niin paha vaihtoehto olisi.

Mutta sitten parempia uutisia, mun sohvanpäälliset on vihdoin tullu, eli pääsen vihdoin korjaamaan ne kamalat koiransyömät rohjakkeet, jotka meillä olkkarissa majailee. Ensimäinen kurssi koulussakin saatu läpi suhteellisen helpolla. Eli ajatusten keskittäminen opintoihin näytti tuottavan tulosta.
Mutta olen nyt huomannut kehittäneeni jonkilaisen alko-ongelman, kun olen tuota punaviiniä sen lasillisen (neuvojen mukaan) joka päivä juonut ovulaation jälkeen, nyt olen sitten tottunut siihen että illalla juon sen lasillisen viiniä...mutta kohtahan toi pitäis taas vaihtaa greippimehuun. Onkohan se mitenkä väärin, jos jatkankin tuota viinin litkimistä edelleen...jos tästä kierrosta sitten tärppää niin voin nohevana ruveta neuvomaan muita "kun minäkin alkukierrosta sitä punaviiniä join niin  heti tulin raskaaksi" :D

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kolme kirjainta...muuttavat elämän

IVF, 
eilen kävin lääkärillä kipujen takia ja selvisi että endoa ei minulla voida lähteä tähystämällä siistimään vaan ihan kunnon leikkaus on sitten edessä kun siihen lähdetään ja näillä näkymin toinen munasarja menee samalla. Näillä puheilla sitten tultiin siihen tulokseen, että meillä nyt alkuun nostetaan clomien annostusta, niiden kanssa (erittäin tehokasta) yritystä ja sitten siirrytään suoraan koeputkiin.

Jotenkin tämä tieto selkeytti omat ajatukset, ensimäistä kertaa moneen kuukauteen nukuin yöni ja heräsin aamulla virkeänä. Heräsi nyt sitten epäilys että olenko oikeasti stressannut tätä tilannetta ihan älyttömästi ja siksi siis nukkunutkin huonosti...nyt kun tilanne on se että ne hoidot on konkreettisesti käyty lääkärin ja illalla vielä mieheni kanssa läpi, niin jotenkin en jaksa stressata...olo on jotenkin yllättävän rauhallinen vaikka samalla jokseenkin luovuttanut. Ehkä tämä oli viimein se hetki että oikeesti tajusin ettei elämä todellakaan mene niinkuin suunnittelin, vai missä ne kaksi lasta ja omakotitalo (ja kiltti koira) on? On mulla koti ja koira (kamala vinkuva valittaja) ja maailman ihanin mies, mutta kaiken sen taustalla (piilotettuna kaikilta muilta) olen äiti, joka ei saa lasta.

Nyt sitten keskitän ajatukseni opintojeni kasaan saamiseen (ovat vähän retuperälle jääneet) ja yritän sovitella sen palkankorotuksen itselleni, joka minulle luvattiin...jäi vaan toteuttamatta.

perjantai 7. lokakuuta 2011

"elä stressaa...ei se lapsi tule jos stressaat"

Tämä niin monesti kuultu "totuus"...enkä vieläkään tiedä miten stressaamisen voisi lopettaa? Onko siihen jotain taikakeinoa...hypi täysikuulla kaivon ympäri verhoutuneena aviomiehesi talvikalsareihin, samalla laulaen esi-isien rentoutusjoikuja? Vai...
Helppo on ihmisen sanoa että "älä stressaa" jos ei itsellä ole mitään stressiä, ei kukaan mene sanomaan työttömälle että "Älä stressaa, kyllä niitä töitä heti löytyy kun lopetat stressaamisen" koska kyllähän koko elämä paranee kun vaan Lopettaa Sen Stressaamisen.
Vaikka olenhan minäkin yrittänyt olla stressaamatta, ainut vaan että vaikka kuinka selitän itselleni etten stressaa niin taidanpa kuitenkin stressata jollain tasolla? Varsinkin tällä hetkellä kun endo on taas ruvennut kiukuttelemaan enempi kuin aiemmin, pian onneksi on aika naistenpolille, niin selviää mitä tuolla sisuskaluissa tällähetkellä tapahtuu. Ei ainakaan mitään hyvää, sen verran on kipuja ollut, että epäilen että leikkuri kai täs vähitellen kutsuu :(

Ai niin huomasinpa tuossa eilen että noi särkylääkkeet, joita minulla on endokipuihin määrätty "voi vaikeuttaa raskautumista" siis oikeesti mitä helvettiä? ihan ku se ei ois muutenkin vaikeeta, niin pistetään siihen päälle noita kipulääkkeitä syötäväks jotka vaikeuttaa asiaa entisestään? Ku noitakin nappeja pitäis jaksaa nappailla joka päivä että kivut pysys kurissa ees jotenkin...on se niin mukavaa ku lapsettomuuslääkäri liikkuu ihan eri linjoilla ku toi toinen joka enempi on endoon erikoistunut, saa nähä mitä seuraavalla kerralla tapahtuu ja kuka ees on sillon lekurina...

Tänään varmaan sitä punaviiniä pari lasillista...varmistamaan se stressinpoisto ja raskautuminen...on muuten kunnon tehojuomaa, jos kumpaankin pystyy :D

25

Sain Toiveissa (toiveilta?) haasteen. Tarkoitus on kirjoittaa itsestä 25 asiaa ja haastaa lisäksi viisi muuta kirjoittajaa. Tässä tulee:


1. Leikittelen ajatuksesta kasvissyönnistä, vaikka rakastan lihaa...joten tuskin ikinä toteutan täysin tätä ajatusta.
2. Vaikka kaverini tuntevat minut ns.rock/hevimusiikin ystävänä, kuuntelen välillä "salaa" chisua/eriniä tms
3. En osaa syödä aamupalaa ennen klo10, vaikka olisin kuinka nälkäinen
4. Rakastan syksyä
5. Vaikka lopetin tupakoinnin, saatan käydä kerran pari viikossa tupakalla illalla (tämä jostain syystä rauhoittaa minua)
6. Minulla on paha tapa hamstrata kirjoja kirjastoista ja uusia lainoja kun en ehdi lukea kaikkia
7. Auton "omistaminen" stressaa minua, olen paljon onnellisempi kun ei ole sitä riesana ja kaikki liikkuminen tapahtuu julkisilla tai kävellen
8. Olen katkaissut välit yhteen ystävääni, vaikkei hän edes tiedä asiaa (en ole jaksanut erikseen asiasta hänelle ilmoittaa)
9. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet muuta kuin aku ankkoja
10. Haaveilen työstä markkinoinnin parissa, vaikka purnaankin kaikkea markkinointia ja kaupallisuutta vastaan
11. Jostain syystä tykkään lukea Johanna Tukiaisen blogia
12. Inhoan kun joka kerta lapsettomuus/naistenpolilla käydessä minulla on eri lääkäri ja saa samat asiat selittää
13. Olen suhteellisen kärsimätön ihminen luonteeltani, siitäkin johtuen tämä lapsensaamisenhitaus on sietämätöntä
14. Tänään olen vaihteenvuoksi varma että kyllä se lapsi meillekin vielä tulee, huomenna todennäköisesti taas ihan eri fiilikset
15. Huomasin etten edes tykkään kahvinhajusta, kun lopetin kahvinjuonnin
16. Suoraan sanottuna vihaan niitä facebookin "olen äiti ja blaablaablaa"-päivityksiä (joka hiton kuukausi tuntuu olevan äitien-/arvostan itseäni vain äitinä-/elämäni ei ollut mitään, ennenkuin sain lapsia-viikkoja
17. Joka kuukausi päätän pitää tipattoman kuukauden...joka kuukausi sorrun ostamaan pullon punaviiniä
18. Olen tehnyt töissä lusmuilusta taidetta (niinä päivinä kun työt ei nappaa yhtään) eikä pomoni tiedä että bloggaan tai facebookkaan vaikka olen muka niin kiireinen
19. Kiukuttelen mielestäni liikaa, mutten osaa tehdä asialle mitään...joten kiukuttelen lisää
20. En osaa valehdella ihmisille päin naamaa, ja äitini kuulemma kuulee jo äänestä ettei nyt ihan totta puhuta (haittasi kummasti salatupakointia teini-ikäisenä tämä...)
21. Olen muuttanut elämäni aikana useammin kuin jaksan laskea...ja lähes kaikki muutoista tapahtunut sen jälkeen kun lähdin kotoa lukioikäisenä
22. Asunto johon mieheni kanssa juuri muutettiin on ensimäinen sitten lapsuudenkodin, jota olen sanonut kodiksi
23. Tykkään käydä aamulla lenkillä koiran kanssa, vaikka aina valitan miehelle ettei hän sitä tee
24. Olen pikkutarkka pyykkien ripustamisen suhteen, joten joudun ripustamaan ne aina itse, koska mielestäni kukaan muu ei osaa sitä tehdä oikein (sama astioiden kanssa)
25. En ikinä jaksa ketään haastaa tekemään näitä :)


Elikkäs jos joku jaksaa niin tehköön listaa, en jaksa erikseen ihmisiä haastaa