Selviytyjä

Pahin "shokki" ja tunnemyrsky ohi, nyt odottelen että kaverini pääsee kotiin ja pääsen tutustumaan pikkutyttöön. Tämä viikko on ollut yhtä myllerrystä ja tunteiden vuoristorataa, mutta minä olen selvinnyt...eilen tuli itku, mutta onnesta. Olin  niin onnellinen kaverini puolesta...olin kuin "normaali" ihminen, joka iloitsee toisen puolesta ja tunsin itseni eheäksi. Ehkä mä oikeesti selviän tästä vahvempana ja voittajana. Sillä tällä viikolla voitin yhden pahimmista peloistani ja pystyin olemaan ystäväni tukena synnytysosastolla.

Tällähetkellä en koe että lapsi olisi avain onneen, kyllä se täydentäisi elämää. Mutta onni löytyy muualta,  ainakin tällähetkellä olen onnellinen...välilllä koen surua ja haikeutta, mutta niidenkin takana olen onnellinen. Minulla on suunta elämässä, se ei ollut mitä suunnittelin mutta omalla tavallaan täydellinen.

pp8

Pp8, nännit kipeet...todella kipeet, menkkajomotuksia ja ovulaatiotuntemuksia tulee ja menee, nivuskivut helpottanut. Lisäksi tullu ällöttävyyksiä, karmee valkovuoto...siis tuntuu ku ois kuset housussa. Oli aika kauhee salilla käydä ku rupes yllättäen vuotaa eika mitään suojia ollu mukana...hyihyihyi ja nyt sit lorottelee koko ajan, tai siis semmosia holahduksia tulee.
En tiiä onko oire, mut oon parina yönä heränny syömään keskellä yötä ku on nälkä...siis aivan huutava nälkä. Toisaalta nyt ei oo pahoinvointia enää aamusin ollu ku yösyöpöttelen.

Ja mulle on tullu olo et entäjossittenkin...entä jos tää onnistuikin...ehkä mä oon raskaana?

Lähestyy...lähestyy

Tili tyhjä, lääkekatto paukahti ja nyt on 2400IU menopuria ja 5 annosta orgalutrania ostettuna. Nollaultran jälkeen haen vielä loput pillerit/piikit, mitä saan lääkäriltä kinuttua. Vinkkejä kellään? Kortisonin vaadin, mitä muuta voi tähän viimeseen hoitoon pyytää...

Lääkkeiden osto teki tän todeksi...nyt jännittää, pelottaa ja helvetti vieköön "entä jos sittenkin...?"