Kuukauden vaihtuessa kuulumisia

Yritän taas vähän aktivoitua kirjoittamaan, kuten varmaan on jo selväksi käynyt ei mulla oikein enää lapsettomuuteen oo sanomista...tai no se ettei siihen kuole, ei elämä lopu vaikka hoidot päättyisi tuloksettomana. Siksi kai olenkin jatkanut kirjoittamista, kertoa miltä elämä tuntuu kaiken jälkeen...sitten kun kaikki on ohi ja on päädytty elämään kaksin. Jospa joku tästä toivoa ja helpostusta saisi.

Mutta sitten asiaan...mitä blogiin tulee. Tiistaina menen tekemään sopimuksen kuntosalille...eli jonkun verran nyt sitten kirjoittelen myös tuosta treenauksesta ja painonpudotuksesta, ruokavalion tiukennan nyt kunnolla ja kyllähän tässä on hyvin kroppa lössähätänyt joten treenii treenii. Pikkusen olen myös ruvennut (hullu kun olen) pyörittämään päässä ajatusta jatko-opinnoista...puoli vuottahan tässä ehdin olla työelämässä ja mietin jo opintojen jatkamista :)

Matkakuume kasvaa matkan lähestyessä...enää kaksi kuukautta ja olen nauttimassa nähtävyyksistä ja kulttuurista toisessa maassa. Päätimme myös että syksyn matkan käymme jossain aurinkoisessa ja lämpimässä...luultavasti uudestaan italiaan menemme...sillä se maa on kyllä sydämemme vienyt ja siellä on ihanan lämmintä ja aurinkoista vielä loka-marraskuulla.

Töiden suhteen ensi viikolla kuviot selviävät...toivottavasti, minullahan siis on nykyisessä työssä sopimus kesän alkuun ja olenkin nyt kesätöitä ja sijaisuuksia hakenut. Vaikka tykkään nykyisestä työstäni ja päivätyöstä, niin olen ruvennut kaipaamaan osastotöitä ja vuorotyötä lisineen...ja toisaalta nykyisessä työssäni en pääse tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisiin, liikaa puheluita ja asioiden järjestelyä toimistolla...No katsellaan minne seuraavaksi päädyn.

Tämmöstä tänne, yritän myöhemmin vähän syväluotaavamman kirjoituksen kirjoitella...

liikunnasta

Kun aiempien hoitojen aikaan en liikkunut näin paljoa niin eipä ollut tarvetta tämmösiä pohtia tai kysellä, mut miten raskasta liikuntaa ootte pystyny harrastaa punktion jälkeen? Ja miten nopeesti ootte takas liikunnan pariin päässy?
Kiertoliikkeitähän tuli jonkin aikaa varoa, mut en oikeesti haluis salillakäyntiä jättää ensi viikolla väliin...
Ja vaihteeks toi oikeesti on mulla isoin stressinaihe tässä hoidossa, ei se että miten tää onnistuu...vaan se etten pääse liikkumaan ja kuntoilemaan niinku haluan. Hitto mä oon outo...vai niin turtunu tähän hommaan,  ettei oikeesti enää ees kiinnosta?

Tyyneys

Vaikka omalla tavallani jännitän tulevaa hoitoa, niin elämä muuten soljuu tyynesti eteenpäin...Olen tyytyväinen nykyiseen elämäämme. Olen onnellinen näinkin...olen oppinut nauttimaan elämästä kaksin. Kuitenkin aina välillä lapsenkaipuu muistuttaa itsestään, jos ei muuten niin unissani...näen unia raskaudesta, näen unia aiemmin uneksimistani lapsista...näiden unien jälkeen herään mieli haikeana ja sydän täynnä kaiipuuta. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin ja harvemmin.

Olen ehkä hyväksynyt tilanteen...ehkä luovuttanut, miten kukin tämän nyt sanoo. Itse koen löytäneeni tasapainon elämääni tälläisenä. Minulla on opintoni, vuoden päästä varma työpaikka...minulla on kuntoiluni ja rakas mieheni. Minulla on asiat hyvin...ehkä hoidon kautta saamme vielä lapsen täydentämään pientä perhettämme, ehkä ei. Parin kuukauden päästä mennään kohti uutta vuotta ja se vuosi muuttaa meidän elämän tavalla tai toisella. Vauva, valmistuminen, työt...siinä vaihtoehdot, muutoksia kuitenkin tulossa. Tällähetkellä olen siellä, missä minun kuuluu olla...en tiedä miksi näin tuskainen ja surullinen tie mulle annettiin,  mutta tiiättekö mitä? Mä selvisin, mä voitin...vaikken raskaana ole, niin mä elän!

Hoitosuunnitelma

Olipa tullut postissa, lääkkeistä ei mitään mut aikataulu...vaikuttaa yllättäen mun harkkaan taas...prkl, toivottavasti ei kuitenkaan liian pahasti.

Lyhyellä kaavalla mennään, koska mulla on noi pillerit nyt käytössä niin turhaa kai tehdä mitään vaihevuosia ku luulis noidenkin tappavan endoa? Ei mua sinäsä lyhyt kaava häiritse, onhan se sinänsä helpompi ku monta viikkoa vaihdevuosioireita ja sekään ei välttämättä hillitsis mun munasarjoja tuottamasta munasoluja. Joten tällä mennään, vaadin kyl että vaihdetaan se puregon siihen menopuriin...tai ainakin haluan lääkityksestä keskustella lääkärin kanssa ennen ku hoito käynnistyy. Hysteroskopia mulla on 6.11 ja 7.11 lopetan pillerit, siihen saakka niitä syön ilman taukoja. Katsotaan josko tästä tulis elämäni paras joululahja <3

Eli mulla on kolme viikkoa aikaa tiputtaa painoa hillittömästi ja saada kroppa hyviä soluja tuottavaksi. Mistä tuli mieleen, et mitkähän lajit oli sallittu/kielletty hoidon aikana? Ehdin vielä PT:n kanssa suunnitella jonkinlaisen treeniohjelman siihen hautomisajalle, sillä tätä treeni-intoilua en suostu lopettamaan vaikka hoidot alkaa...mähän muutun vielä timmiksmimmiks vaikka väkisin.

(Ja vaikka mun piti lähtee toivottomana tähän hoitoon, niin piruvie se toivo ja into hoidosta alkaa nousta pintaan...voi tietty olla et vaikuttaa toikin et tiiän painon pudonneen ja toivon sillä olevan vaikutusta)

Treenva feeniks

Eli vaihdan aihetta, en jaksa tota lapsettomuuspaskaa...se on tylsää luettavaa ja kirjoitettavaa. Joten...minähän siis voitin viideksi viikoksi personal trainerin (btw.tungin hakemukseen mukaan sen et oon lapsettomuushoidoissa ja kiloja pitää saada pois...aattelin hyödyntää tota paskaa ja onnistuin..hah!) ja tällä viikolla tapasin ton treenarin ekan kerran...ja tokan. Ensin kateltiin vähän tavotteita, kehoanalyysi jne jne muuta mukavaa, joita ylipainosena karsastaa...sit sain mukaan ruokapäiväkirjaa ja terveystietolomakkeita täytettäväksi.
Tänään sitten oli toinen tapaaminen, käytiin läpi jatkoa..eli miten lähdetään tositoimiin. Sain ruokailuohjeet, eli mitä syön ja milloin syön...onneks nyt ei ihan nihilististä, mut kyllähän toi rutistaa aika paljon taas pois, mutta jospa samalla rutistuis kroppa kasaan. Pääsin testaa mun saliohjelman ja arvatkaa vaan oliko ihanaa ku joku oikeesti kulki mukana ja katto et teen oikein, korjaili asentoo ja "jaksaa jaksaa jaksaa...vielä viis toistoo!!!". Lihakset huus hoosiannaa ja hiki virtas, mutta ku kaik olin tehnyt niin jopa oli voittaja-fiilis. Saliohjelman ja ruokaohjeiden lisäksi, mulle tehtiin kuntoiluohjelma...ma-ke-pe-su jumpat ja ti-to sali, jumppapäivinä vaihtelevasti joogaa, bodybalancea, spinningiä, kahvakuulaa, kunnoncrossia (ihme jos tohon uskallan mennä) ja pumpia...eli kaikkea mahdollista. Seuraava tapaaminen on ensi viikolla, kuulemma pääsen testaa HIITtiä, on jo valmiiks suunnitellu mulle treenin... ja kaiken tän lisäks saan kotiin venyttelyohjeet, jotta notkistun entisestään.

Eli näillä näkymin musta tulee timmi-mimmi...joka sit keväällä raahaa komian lihaksikkaan kroppansa jonnekin kreikan rannalle makaamaan, siis mehän suunnitellaan reissua kreikan saaristoon johonkin pikkukylään, ihan kahdestaan kauas maailman murheista. Ehkä joku omatoimikohde, jossa voisi kävellen vaeltaa ja katsella saarta, ei paljon turisteja eikä kiirettä...eikä lapsia.

Suuri vitutuskausi olkoon nyt ohi, mä keskityn täysin muuhun ku tohon mihin en voi vaikuttaa...eihän noi ees oo vieläkään kertonu mulle mikä hoitosuunnitelma meillä on, mut kaipa toi joskus selviää...onhan tohon suunniteltuun punktioon vielä 8viikkoa...vähän mä oon sillon huikeen laiha ja niin komiassa kunnossa ettei lääkäritkään tunnista.

Ja lopuksi, menkat ei vieläkään oo kunnolla alkanu...tänään tuli tippa kunnon verta mut sen jälkeen ei oo tullu yhtään mitään...ei jää ees paperiin vessakäynneillä. Mikä hitto tätä kroppaa riivaa.