Eli kirjoittelenpa pääpiirteittäin mitä minä nykyään syön, millä mun kroppaa muokataan. Tää nykynen ruokavalio nyt saattaa muuttua kun pt ensin seuraa tarkemmin mitä päivittäin saan (ravintoarvot) ja tarviiko raskaille viikoille lisätä ravintoa.
Eli syön kuusi ruokaa päivässä, aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, sekä kaksi välipalaa
Aamupala
Mysli/puuro
Rahka/raejuusto
Marjoja
Välipala
Rahka/raejuusto
Hedelmä
Lounas
Kana/Rasvaton liha jne (Proteiini)
Täysjyvä riisi/peruna
Kasviksia
Ruisleipä/näkkäri
Rasvaton leikkele
Välipala
Rahka/raejuusto
Hedelmä
Päivällinen
Kana/Rasvaton liha jne (Proteiini)
Täysjyvä riisi/peruna
Kasviksia
Ruisleipä/näkkäri
Rasvaton leikkele
Iltapala
Rahka
Ruokailuvälit ovat 3tuntia. Niinä päivinä kun on rankempaa treeniä lounaalle ja päivälliseen lisätään hyviä rasvoja antavia tuotteita (avokadoa itse lisään). Päivittäin juon noin 2litraa vettä, treenipäivinä 3litraa.
Mä syön koko ajan, tuntuu ettei nälkää todellakaan ehdi näkemään. Kerran viikossa on ns.herkkupäivä jolloin saatan tästä poiketa, esim.viime lauataina tehtiin kotona pizzaa ja illalla oli leffanamia. En siis ihan täysin nipota, vaan oon tän aatellu niin et jos satunnaisesti herkuttelee ei koko homma kaadu, vaan pääasia on että herkkupäiviä lukuunottamatta syön asiallisesti ja ruokavaliota orjallisesti noudattaen. Ja alusta asti ruokavalio on tehty niin että on helppo myös koulussa ja työpaikan ruokalassa koostaa oma annos. Kasviksia syön ihan hirveesti, siis oikeesti kauheita määriä. Lisäks aamula menee marjoja ihan hyvä annos, välillä keitän puuron välillä teen smoothien noista aineista ja juon sen. Sama välipalojen kanssa, iltapaloiksi olen ostanut maustettuja proteiinirahkoja jne, ettei kyllästymistä tulisi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
lauantai 18. lokakuuta 2014
Hoitosuunnitelma
Olipa tullut postissa, lääkkeistä ei mitään mut aikataulu...vaikuttaa yllättäen mun harkkaan taas...prkl, toivottavasti ei kuitenkaan liian pahasti.
Lyhyellä kaavalla mennään, koska mulla on noi pillerit nyt käytössä niin turhaa kai tehdä mitään vaihevuosia ku luulis noidenkin tappavan endoa? Ei mua sinäsä lyhyt kaava häiritse, onhan se sinänsä helpompi ku monta viikkoa vaihdevuosioireita ja sekään ei välttämättä hillitsis mun munasarjoja tuottamasta munasoluja. Joten tällä mennään, vaadin kyl että vaihdetaan se puregon siihen menopuriin...tai ainakin haluan lääkityksestä keskustella lääkärin kanssa ennen ku hoito käynnistyy. Hysteroskopia mulla on 6.11 ja 7.11 lopetan pillerit, siihen saakka niitä syön ilman taukoja. Katsotaan josko tästä tulis elämäni paras joululahja <3
Eli mulla on kolme viikkoa aikaa tiputtaa painoa hillittömästi ja saada kroppa hyviä soluja tuottavaksi. Mistä tuli mieleen, et mitkähän lajit oli sallittu/kielletty hoidon aikana? Ehdin vielä PT:n kanssa suunnitella jonkinlaisen treeniohjelman siihen hautomisajalle, sillä tätä treeni-intoilua en suostu lopettamaan vaikka hoidot alkaa...mähän muutun vielä timmiksmimmiks vaikka väkisin.
(Ja vaikka mun piti lähtee toivottomana tähän hoitoon, niin piruvie se toivo ja into hoidosta alkaa nousta pintaan...voi tietty olla et vaikuttaa toikin et tiiän painon pudonneen ja toivon sillä olevan vaikutusta)
Lyhyellä kaavalla mennään, koska mulla on noi pillerit nyt käytössä niin turhaa kai tehdä mitään vaihevuosia ku luulis noidenkin tappavan endoa? Ei mua sinäsä lyhyt kaava häiritse, onhan se sinänsä helpompi ku monta viikkoa vaihdevuosioireita ja sekään ei välttämättä hillitsis mun munasarjoja tuottamasta munasoluja. Joten tällä mennään, vaadin kyl että vaihdetaan se puregon siihen menopuriin...tai ainakin haluan lääkityksestä keskustella lääkärin kanssa ennen ku hoito käynnistyy. Hysteroskopia mulla on 6.11 ja 7.11 lopetan pillerit, siihen saakka niitä syön ilman taukoja. Katsotaan josko tästä tulis elämäni paras joululahja <3
Eli mulla on kolme viikkoa aikaa tiputtaa painoa hillittömästi ja saada kroppa hyviä soluja tuottavaksi. Mistä tuli mieleen, et mitkähän lajit oli sallittu/kielletty hoidon aikana? Ehdin vielä PT:n kanssa suunnitella jonkinlaisen treeniohjelman siihen hautomisajalle, sillä tätä treeni-intoilua en suostu lopettamaan vaikka hoidot alkaa...mähän muutun vielä timmiksmimmiks vaikka väkisin.
(Ja vaikka mun piti lähtee toivottomana tähän hoitoon, niin piruvie se toivo ja into hoidosta alkaa nousta pintaan...voi tietty olla et vaikuttaa toikin et tiiän painon pudonneen ja toivon sillä olevan vaikutusta)
torstai 2. lokakuuta 2014
Treenva feeniks
Eli vaihdan aihetta, en jaksa tota lapsettomuuspaskaa...se on tylsää luettavaa ja kirjoitettavaa. Joten...minähän siis voitin viideksi viikoksi personal trainerin (btw.tungin hakemukseen mukaan sen et oon lapsettomuushoidoissa ja kiloja pitää saada pois...aattelin hyödyntää tota paskaa ja onnistuin..hah!) ja tällä viikolla tapasin ton treenarin ekan kerran...ja tokan. Ensin kateltiin vähän tavotteita, kehoanalyysi jne jne muuta mukavaa, joita ylipainosena karsastaa...sit sain mukaan ruokapäiväkirjaa ja terveystietolomakkeita täytettäväksi.
Tänään sitten oli toinen tapaaminen, käytiin läpi jatkoa..eli miten lähdetään tositoimiin. Sain ruokailuohjeet, eli mitä syön ja milloin syön...onneks nyt ei ihan nihilististä, mut kyllähän toi rutistaa aika paljon taas pois, mutta jospa samalla rutistuis kroppa kasaan. Pääsin testaa mun saliohjelman ja arvatkaa vaan oliko ihanaa ku joku oikeesti kulki mukana ja katto et teen oikein, korjaili asentoo ja "jaksaa jaksaa jaksaa...vielä viis toistoo!!!". Lihakset huus hoosiannaa ja hiki virtas, mutta ku kaik olin tehnyt niin jopa oli voittaja-fiilis. Saliohjelman ja ruokaohjeiden lisäksi, mulle tehtiin kuntoiluohjelma...ma-ke-pe-su jumpat ja ti-to sali, jumppapäivinä vaihtelevasti joogaa, bodybalancea, spinningiä, kahvakuulaa, kunnoncrossia (ihme jos tohon uskallan mennä) ja pumpia...eli kaikkea mahdollista. Seuraava tapaaminen on ensi viikolla, kuulemma pääsen testaa HIITtiä, on jo valmiiks suunnitellu mulle treenin... ja kaiken tän lisäks saan kotiin venyttelyohjeet, jotta notkistun entisestään.
Eli näillä näkymin musta tulee timmi-mimmi...joka sit keväällä raahaa komian lihaksikkaan kroppansa jonnekin kreikan rannalle makaamaan, siis mehän suunnitellaan reissua kreikan saaristoon johonkin pikkukylään, ihan kahdestaan kauas maailman murheista. Ehkä joku omatoimikohde, jossa voisi kävellen vaeltaa ja katsella saarta, ei paljon turisteja eikä kiirettä...eikä lapsia.
Suuri vitutuskausi olkoon nyt ohi, mä keskityn täysin muuhun ku tohon mihin en voi vaikuttaa...eihän noi ees oo vieläkään kertonu mulle mikä hoitosuunnitelma meillä on, mut kaipa toi joskus selviää...onhan tohon suunniteltuun punktioon vielä 8viikkoa...vähän mä oon sillon huikeen laiha ja niin komiassa kunnossa ettei lääkäritkään tunnista.
Ja lopuksi, menkat ei vieläkään oo kunnolla alkanu...tänään tuli tippa kunnon verta mut sen jälkeen ei oo tullu yhtään mitään...ei jää ees paperiin vessakäynneillä. Mikä hitto tätä kroppaa riivaa.
Tänään sitten oli toinen tapaaminen, käytiin läpi jatkoa..eli miten lähdetään tositoimiin. Sain ruokailuohjeet, eli mitä syön ja milloin syön...onneks nyt ei ihan nihilististä, mut kyllähän toi rutistaa aika paljon taas pois, mutta jospa samalla rutistuis kroppa kasaan. Pääsin testaa mun saliohjelman ja arvatkaa vaan oliko ihanaa ku joku oikeesti kulki mukana ja katto et teen oikein, korjaili asentoo ja "jaksaa jaksaa jaksaa...vielä viis toistoo!!!". Lihakset huus hoosiannaa ja hiki virtas, mutta ku kaik olin tehnyt niin jopa oli voittaja-fiilis. Saliohjelman ja ruokaohjeiden lisäksi, mulle tehtiin kuntoiluohjelma...ma-ke-pe-su jumpat ja ti-to sali, jumppapäivinä vaihtelevasti joogaa, bodybalancea, spinningiä, kahvakuulaa, kunnoncrossia (ihme jos tohon uskallan mennä) ja pumpia...eli kaikkea mahdollista. Seuraava tapaaminen on ensi viikolla, kuulemma pääsen testaa HIITtiä, on jo valmiiks suunnitellu mulle treenin... ja kaiken tän lisäks saan kotiin venyttelyohjeet, jotta notkistun entisestään.
Eli näillä näkymin musta tulee timmi-mimmi...joka sit keväällä raahaa komian lihaksikkaan kroppansa jonnekin kreikan rannalle makaamaan, siis mehän suunnitellaan reissua kreikan saaristoon johonkin pikkukylään, ihan kahdestaan kauas maailman murheista. Ehkä joku omatoimikohde, jossa voisi kävellen vaeltaa ja katsella saarta, ei paljon turisteja eikä kiirettä...eikä lapsia.
Suuri vitutuskausi olkoon nyt ohi, mä keskityn täysin muuhun ku tohon mihin en voi vaikuttaa...eihän noi ees oo vieläkään kertonu mulle mikä hoitosuunnitelma meillä on, mut kaipa toi joskus selviää...onhan tohon suunniteltuun punktioon vielä 8viikkoa...vähän mä oon sillon huikeen laiha ja niin komiassa kunnossa ettei lääkäritkään tunnista.
Ja lopuksi, menkat ei vieläkään oo kunnolla alkanu...tänään tuli tippa kunnon verta mut sen jälkeen ei oo tullu yhtään mitään...ei jää ees paperiin vessakäynneillä. Mikä hitto tätä kroppaa riivaa.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Entä jos ei....
Siskoni sanoi eräässä keskustelussa "tuntuu kuin sinä yrittäisit aina täyttä jotain tyhjiötä...kissoilla, koirilla ja vauvalla"
Tää jäi mieleen...ja oon sitä pari päivää päässäni pyöritellyt. Varsinkin ku viimeaikoina lapsenkaipuu ei ole enää ollut niin raastavaa. Haluanko mä oikeesti lapsen ja äidiksi?...vai olenko vihdon oppinut elämään tässä hetkessä...tässä tilanteessa ja nauttimaan elämästäni tällaisena. Minä valmistun vuoden päästä ja näillä näkymin työllistyn sinne missä syventävän harjoitteluni teen.
Entä jos ei? Entä jos ei maailma kaadukkaan siihen ettei meistä tule vanhempia. Entä jos keskittyisin opintoihini ja tulevaan työhöni? Entä jos meidän elämän kuuluu mennä näin...kaksin? Sillä minä nautin tämänhetkisestä elämästäni...minä nautin vapaudestani. Minä pääsen kuntoilemaan kun haluan, käytän aikani opintoihini, lukemiseen...bloggailuun ja kuntoiluun. Me käymme treffeillä, nautimme viikottaisesta saunavuorosta ja toisistamme.
Onko oikein mennä vielä kerran hoitoihin, kun en ole varma haluanko äidiksi? Sillä meille tämä hoito on viimeinen, sen jälkeen voin sanoa että kaikki keinot on kokeiltu ja saan elää elämääni...itsekkäästi vapaudestani nauttien. Tuleva hoito ei ole meidän viimeinen oljenkorsi, se on meille päätös tälle asialle...se on tämän tarinan loppu, jota en pelkää.
Tää jäi mieleen...ja oon sitä pari päivää päässäni pyöritellyt. Varsinkin ku viimeaikoina lapsenkaipuu ei ole enää ollut niin raastavaa. Haluanko mä oikeesti lapsen ja äidiksi?...vai olenko vihdon oppinut elämään tässä hetkessä...tässä tilanteessa ja nauttimaan elämästäni tällaisena. Minä valmistun vuoden päästä ja näillä näkymin työllistyn sinne missä syventävän harjoitteluni teen.
Entä jos ei? Entä jos ei maailma kaadukkaan siihen ettei meistä tule vanhempia. Entä jos keskittyisin opintoihini ja tulevaan työhöni? Entä jos meidän elämän kuuluu mennä näin...kaksin? Sillä minä nautin tämänhetkisestä elämästäni...minä nautin vapaudestani. Minä pääsen kuntoilemaan kun haluan, käytän aikani opintoihini, lukemiseen...bloggailuun ja kuntoiluun. Me käymme treffeillä, nautimme viikottaisesta saunavuorosta ja toisistamme.
Onko oikein mennä vielä kerran hoitoihin, kun en ole varma haluanko äidiksi? Sillä meille tämä hoito on viimeinen, sen jälkeen voin sanoa että kaikki keinot on kokeiltu ja saan elää elämääni...itsekkäästi vapaudestani nauttien. Tuleva hoito ei ole meidän viimeinen oljenkorsi, se on meille päätös tälle asialle...se on tämän tarinan loppu, jota en pelkää.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Sekavat fiilikset
En edelleenkään ole saanut jäsennettyä ajatuksiani kunnolla, en osaa suhtautua mitenkään tuohon tulevaan hoitoon...en vaan jotenkin käsitä että taas tässä mennään. Eli lokakuun kuukautiset soitan ja siitä sitten aikataulutetaan, ennen joulua toivottavasti on alkio(tai kaksi) matkassa ja toivottavasti tänä vuonna vuosi ei vaihdu niin paskoissa merkeissä kuin edellinen.
Olen päässyt jo pahimmasta suosta ylös, olen tavannut raskaana olevaa ystävääni ja kutonut pieniä villasukkia ja -tumppuja keskelle talvea syntyvälle prinsessalle. Minä voin hyvin ja elän, pelkään että hoitohormonit ja koko se rumba syöksee minut takas siihen monttuun mistä oon kömpiny ylös. En enää tunne junnaavani asemalla vaan olen jättänyt se aseman taakseni...lähdin sieltä juosten pois ja löysin auringon aseman ulkopuolelta. Nyt tuntuu että olen uudestaan avaamassa ovia sinne helevetin asemalle katselemaan ohitse meneviä junia, eikä vieläkään mikään pysähdy minun kohdalleni.
Paino oli tippunut 6kg viime kevään hoidon jälkeen, eli oikeaan suuntaan olen ruokailuni ruukannut. Edelleen herkuttelen välillä, enkä kyllä satunnaisista herkuistani luovu...liikun sitten enemmän niinä päivinä. Ensi viikolle on saliohjelman tekoon sovittu aika ja samalla käydään salin välineistöä läpi ja paria jumppaa ajattelin mennä kokeilemaan. Sillä toiveissa olisi että seuraava kymmenluku olisi alitettu ennen hoitoa...onhan tässä toista kuukautta aikaa ennenkuin mitään tapahtuu...eli jos oikein tiristän niin kyllä mä itteeni hyvin saan timmitettyä läskiä pois kropasta.
Hoidolta en oikeastaan odota muuta kuin rahanmenoa...vaikka tiedänkin että toivoa on niin kauan ku kroppa munasoluja tuottaa, niin en oikein enää uskalla tai edes jaksa ihmeitä odottaa. Välillä saatan hetkeksi pysähtyä ja miettiä "entä jos kuitenkin..." mutta toistaiseksi keskityn omaan hyvinvointiin ja projekteihini, enkä mieti tota talven koitosta. En tiedä jaksanko edes silloin sitä ajatella...jos vaan sluibailis sen läpi ja jatkais sit elämää niinku se nyt on.
Ei tää kirjoittaminenkaan selkeyttänyt ajatuksia, mut tulipa jotain soopaa teille luettavaks tuupattua :D
Olen päässyt jo pahimmasta suosta ylös, olen tavannut raskaana olevaa ystävääni ja kutonut pieniä villasukkia ja -tumppuja keskelle talvea syntyvälle prinsessalle. Minä voin hyvin ja elän, pelkään että hoitohormonit ja koko se rumba syöksee minut takas siihen monttuun mistä oon kömpiny ylös. En enää tunne junnaavani asemalla vaan olen jättänyt se aseman taakseni...lähdin sieltä juosten pois ja löysin auringon aseman ulkopuolelta. Nyt tuntuu että olen uudestaan avaamassa ovia sinne helevetin asemalle katselemaan ohitse meneviä junia, eikä vieläkään mikään pysähdy minun kohdalleni.
Paino oli tippunut 6kg viime kevään hoidon jälkeen, eli oikeaan suuntaan olen ruokailuni ruukannut. Edelleen herkuttelen välillä, enkä kyllä satunnaisista herkuistani luovu...liikun sitten enemmän niinä päivinä. Ensi viikolle on saliohjelman tekoon sovittu aika ja samalla käydään salin välineistöä läpi ja paria jumppaa ajattelin mennä kokeilemaan. Sillä toiveissa olisi että seuraava kymmenluku olisi alitettu ennen hoitoa...onhan tässä toista kuukautta aikaa ennenkuin mitään tapahtuu...eli jos oikein tiristän niin kyllä mä itteeni hyvin saan timmitettyä läskiä pois kropasta.
Hoidolta en oikeastaan odota muuta kuin rahanmenoa...vaikka tiedänkin että toivoa on niin kauan ku kroppa munasoluja tuottaa, niin en oikein enää uskalla tai edes jaksa ihmeitä odottaa. Välillä saatan hetkeksi pysähtyä ja miettiä "entä jos kuitenkin..." mutta toistaiseksi keskityn omaan hyvinvointiin ja projekteihini, enkä mieti tota talven koitosta. En tiedä jaksanko edes silloin sitä ajatella...jos vaan sluibailis sen läpi ja jatkais sit elämää niinku se nyt on.
Ei tää kirjoittaminenkaan selkeyttänyt ajatuksia, mut tulipa jotain soopaa teille luettavaks tuupattua :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)