Ahdistaa

No nyt se tuli...ahdistus hoitoa kohtaan. En halua lähteä soihen ku se "kuitenkin epäonnistuu", "lihon uudestaan" "pettymyksen ja lisää pettymyksiä"

Ja oikeesti pelkään tota lihomista ihan sairaasti...ahdistaa ku en oo salille päässy menkkakipujen takia eli oon vaan maannu tramal koomassa kotona ja himoinnut kaikkia herkkuja. Vituttaa

sekavaa

Minulla on hirveen sekavat tunteet tohon hoitoon lähdöstä. En toisaalta haluais koko hommaan lähteä...toisaalta olis helpompi jos se olis nyt alkamassa. Mitään toiveita tai uskoa mulla tohon ei ole. En käsitä miten osa teistä jaksaa toivoa ja uskoa onnistumiseen?

Mua inhottaa taas odottaa monta kuukautta, sitten odottaa lisää...ja pettyä...koska ei siitä kuitenkaan mitään tule.