perjantai 9. joulukuuta 2011

Joulu

Vuosi sitten ajattelin että ensi jouluna ei ollakaan kahdestaan...nyt taas ajattelen että ehkäpä ensi jouluna meitä olisikin kolme. Montakohan joulua vielä odotan? Kuitenkin tänä vuonna olen onnistunut keskittymään joulun odotukseen enempi kuin vuosi sitten, tiedä sitten mistä tämäkin johtuu, mutta hyvä niin...olen saanut nautittua tästä joulun odotuksesta enempi kuin vuosi sitten.


Minä olen sairaslomani käyttänyt joulun laittoon, ikkunaan ja parvekkeelle valot, laatikoita olen tehnyt pakkaseen valmiiksi ja piparkakkuja tehty, tein jopa sen taikinan ihan itse ja saatiin miehen kanssa aikaiseksi aikamoinen arkkitehtuurinen ihme piparkakkutalon muodossa. Joulutorttuja olen syönyt ähkyyn asti, kuten joka joulu, kaipa mulla jonkinasteinen "ongelma" on noiden joulutorttujen suhteen...joskus lapsena olen niitä syönyt niin paljon että oksensin ja silti vielä maistuvat, ties kuinka monta pellillistä on mun mahaani mennyt (ja tähän pakollinen lisäys että tammikuussa sitten karpataan ja kuntoillaan kroppa kuntoon). Konvehteja löytyy pitkin kotia ja kinkku on varattuna, se saadaan kotiin 22.12. Viime vuotisen pakastekinkkukatastrofin jälkeen tulimme siihen tulokseen ettei enää ikinä pakastetta, vaan tuore kinkku oli saatava, nyt sit tulee 6-8kiloa tuoretta possua kahdelle ihmiselle...epäilen että tuota sikaa sitten vielä uutena vuotena syödään.


Olen aina tykännyt (rakastanut) joulua, lapsena lahjojenkin takia, nykyään enempi ihan sen takia että silloin koko perhe on paikalla ja syödään yhdessä (jouluruoka on huippua) ja yleisesti koko joulun tunnelmasta, siitä rauhallisuudesta ja joulupukkien vilinästä.
Toivoisin vaan niin hirveästi, että joskus pääsen omia jouluperinteitä luomaan omien lasten kanssa. 


Kierrossa mennään piina-aikaa (kp26/28), vaikka oikeastaan en usko että tässä kierrossa tärppäsi, mutta eiköhän sekin tossa viikonlopun aikana vahvistu. Ensi kierto sitten onkin jännä, koska minulla aloitettiin metforemit kun verensokerit pomppas ylös aika rajusti ja viime ultrassa selvisi että toinen munasarja on pco-tyyppinen. Hyvässä kunnossa noi munasarjat sitten on, toinen on endometrioosin valtaama ja jotenkin väärässä paikassa kiinnittynyt (siellä sit lisäks se endokysta) ja toisessa on pco:ta...ihme jos noilla ruppanoilla mitään aikaseks saa.

tiistai 22. marraskuuta 2011

"Onks teis jotain pahastikki vialla?"

On joo...ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Olen siis viimesen kahden viikon aikana kahdessti maannut sairaalassa päivystyksessä erilaisten kipujen kanssa, onneks kaikki ei ny sentään liittyny lapsettomuuteen. Mutta tällä hetkellä siis olen sairaslomalla endometriooman ja välilevynpullistuman takia (no tota onneks vasta epäillään) ja särkylääkkeitä sitten menee sen mukaisesti, suhteellisen hyvässä sumussa elelen...eipä ainakaan pyöri päässä lapsettomuus, ku ei liiku päässä oikein mikään.


Ainut hyvä puoli tässä on että olen saanut taukoa töistä, siellä alkoi tilanne mennä turhan stressaavaksi että olen jo miettinyt työpaikan vaihtoa sen takia. En oikein usko että yhtään ylimääräistä stressiä enää tähän kaipaan ja toisaalta ei toi nykyinen työ enää oikein anna mitään, ei ees kunnolla palkkaa.


Toinen kierto clomilla menossa (oikeastaan ties kuinka mones, mutta koska pidettiin se puolisen vuotta taukoa lasken alusta uusiks) ja toiveissahan tietysti olisi se paras "joululahja" mutta en oikein usko että nyt onnistuu, joten tällä erää keskityn siihen että makaan sohvalla/sängyssä ja parannan tuon selkäni ja vähitellen voisi sitten aloittaa kuntosalilla käymisen uudestaan, jos vaikka ensi kesänä oikeasti olisi rantakunnossa eikä näyttäisi rantautuneelta hylkeeltä...


Onko muuten kukaan kuullut että foolihappo auttaisi endokipuihin? Pitää varmaan testata...vaikka pitäisihän mun sitä tietty jo vetää kaksin käsin napaan raskaustoiveiden takia ;)

perjantai 11. marraskuuta 2011

"juo rooibos teetä"

Tämä neuvo tuli kyllä ihan puskista...en edes googlettamalla mitään tietoa tosta löytänyt, vaikka aika paljon ton teen ominaisuuksia olenkin tutkaillut. Nyt sitten jännitetään oisko viimeaikainen rooiboksen lillittäminen jotain ihmeitä aikaan saanut...itse siis juon paljon teetä, varsinkin tuota rooibosta. Tykkään sen mausta ja kofeiinittomuudesta, olen siis vihdoin vieroittanut itseni kahvista kokonaan \o/


Törmäsin yhteen ystävääni muutama päivä sitten, ei olla lähes puoleen vuoteen nähty, johtuen minun menoista ja autottomuudesta (asuvat vähän syrjemmässä). Kuitenkin näin ensimäistä kertaa hänen tytön, uskomattoman ihana vauva...ensimäinen vauva pitkään aikaan, joka ei oikeasti aiheuttanut mitään katkeria tunteita vaan ainoastaan käsittämättömän ihastuksen. Aivan käsittämättömän suloinen pikkuihminen ja niin äitinsä näköinen. Oli kiva huomata etten olekaan niin katkera kuin luulin ja ainakin tätä ystävää pystyn siis jatkossakin tapaamaan, vaikka äidiksi on tullut. 
Kauhea kylläkin miettiä asioita noin että voiko ihmistä tavara kun on äidiksi tullut...valitettavasti se vaan välillä niin menee. Itsellä ainakin kun on muutama kaveri, jotka ovat jotenkin "hukkuneet" äitinä olemiseen, ei oikeasti enää mietitä yhtään mitään muuta kuin sitä miten pikku petterin pöksyt on mutkalla vaunussa ollessa...ja puhutaankin vain niistä pöksyjen kiemuroista. Onneksi lähimmät ystävät ovat pysyneet ihan omina itsenään äitiydestä huolimatta (vielä kauhemmin sanottu...) 
Pelkään vaan että jos itse joskus äidiksi tulen, niin olen juuri se painajaismamma joka puhuu vain ja ainoastaan siitä mitä vauvan elämässä tapahtuu ja kaikki älyllinen toiminta katoaa vauvahöttöön.


Pitkästä aikaa positiivisemmalla mielellä, vielä kun toi sää olis hiukka aurinkoisempi...en tästä harmaudesta tykkää  yhtään.

perjantai 4. marraskuuta 2011

"antaa tulla jos on tullakseen..."

Mietin tuossa eilen että mitenkä erilaista elämä oli silloin kun tämä "Operaatio kymppi" alkoi... kun jätettiin ehkäisy pois ja seksistä tuli jokseenkin "jännää" ja erilaista, vielä kun luuli että kyllähän se lapsi siitä melkein heti tulee. 
En sinänsä stressannut mitään vielä puolen vuoden yrittämisen jälkeen (mieheni voi olla asiasta eri mieltä) vaan stressaamisen aloitin joskus kun oltiin jo reilusti yli vuosi oltu ilman ehkäisyä, ja tutkimuksiin uskaltauduin vasta kun toista vuotta oli saanut tulla jos on tullakseen...nyt jälkikäteen ajatellessa olisi ehkä aiemmin pitänyt jotain tehdä, varsinkin kun kuukautiskivut paheni kuukausi kuukaudelta.

Nyt lähes kolme vuotta myöhemmin en enää mieti et tulee jos on tullakseen...ajatus on enempi toivottavasti joskus onnistumme. Vaikka jokseenkin outo ajatus (vieläkin) on puhua onnistumisesta, olenko jotenkin epäonnistunut yksilö kun en ole raskautunut...ehkä niin, ainakin välillä tunnen itseni sellaiseksi...vialliseksi, joka pitäisi palauttaa valmistajalle korjattavaksi tai vaihdettavaksi toimivaan.

Ehkä ei kuitenkaan vielä sitä kirvestä kaivoon heitetä, vaan pistetään se patjan alle poikalapsia tuomaan :D milläs muuten niitä tyttöjä sitten saadaan?

perjantai 28. lokakuuta 2011

"Kyllä lapset pitää tehdä nuorena"

Tätä nyt onneksi ei kukaan ole tullut möläyttämään, rupesin vaan itse eilen miettimään että vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä että haluan saada lapseni alle 30-vuotiaana...no nyt kymmenen vuotta myöhemmin, toivon että saisin edes sen yhden lapsen ennenkuin täytän 35. Ja epäilen että tuskin tuokaan toive toteutuu...
Tänään olen pessimisti, enkä usko että äidiksi ikinä tulen...epäilen että olen jossain vaiheessa elämääni tehnyt jotain niin pahaa että ansaitsenkin olla lapseton lopun elämääni. Olenko kenties liian kärsimätön koiramme kanssa etten ikinä voisi olla äiti, koska äitien tulee olla kärsivällisiä? Enhän mä saa edes viherkasveja pidettyä hengissä, miten minusta olisi sitten äidiksi? 

Olen liikaa stressannut ja "tehnyt" lasta, joten en sitä enää mitenkään saa...epäilen että mieskin kyllästyy kohta minuun ja lähtee koiran kanssa kokonaan pois...sittenpä saan olla itsekseni vanha ja katkera (muuttua siksi hulluksi kissatädiksi, jokska uhkasin joskus vuosia sitten tulla...)

Tänään ei ole hyvä päivä...ei ollenkaan...tänään olen pessimisti, sillä pessimistit eivät pety. 
Kun et enää jaksa toivoa tai odottaa mitään hyvää, niin et voi pettyä kun et mitään ikinä saa...

perjantai 21. lokakuuta 2011

"mieti välillä jotain muuta..."

Joka aamu minä päätän että tänään en mieti lapsia/vauvoja/lapsettomuutta...silti joka päivä se kuitenkin jotenkin iskee kasvoille ku syksyinen räntäsade. Joka kerta kun näin käy, päätän että seuraavalla kerralla jätän ajatuksen huomioimatta...ja joka kerta tämäkin päätös ei pidä.

Miten voit olla miettimättä asiaa, joka on elämääsi? Kuinka moni laihduttaja ei mieti niitä ruokia, joita ei saa syödä? Jos käsketään (tai päätetään) olla miettimättä jotain, niin varmasti sinä mietit päässäsi juuri sitä asiaa mitä ei pitäisi miettiä (koska se aiheuttaa stressiä...joka aiheuttaa sitä lapsettomuutta...tai sitä että juosket mäkkäriin hakemaan kasan niitä hampurilaisia, joita et saisi syödä). 
Onko sitten "heikko" ihminen, jos ei osaa hallita ajatuksiaan ja ajatukset kääntyvät siihen suuntaan, minne "ei pitäisi"? Lihavia ihmisiä pidetään heikkoina, jos olet alkoholisti niin olet heikko ja ihmiset ymmärtävät "kyllä se siitä helpottaa blaablaablaa"...mutta jos olet lapseton ja ajatukset pyörivät lasten saamisessa, niin sitten ei niin ymmärretäkään, lapsettoman tulee olla vahva, pystyä olemaan onnellinen kaikkien ystävien/kumminkaimojen lapsista (eihän ne ole sinulta pois), juosta vauvakutsuilla (koska sehän on tämän ja tämän ensimmäinen OMA lapsi) ja tietenkin facebookissa muistaa tykätä jokaisesti pikku-villen ja viivin kuvasta (ja niitähän pitää sinne ladata vähintään sata näin alkuun). Itse olen jo jokusen kaverin piilottanut (ja poistanut) kun oikeesti alkoi mennä järki noiden pikku-villen tuhanteen kuvaan ja vielä useampaan päivitykseen kuinka elämä on elämisen arvoista vasta äidiksi tultua.... jos ei muuten niin sehän vaan edesauttaa sitä etten mieti lapsia/vauvoja/lapsettomuutta, mutta enhän minä tietenkään saa olla katkera ja poistaa kaikkia puolituttuja jotka lisääntyy ku kanit (näihin ihmisiin ku ei oikeesti ole mitään kontaktia ollut vuosiin, eikä varmasti tule olemaankaan...eiväthän noi ole mitenkään ees huomannu et olen ne kavereista poistanu?)

Olipa taas avautuminen...pitäs ehkä poistua facebookista, ku noin pahasti rassaa :D

perjantai 14. lokakuuta 2011

"voittehan te adoptoida..."

Tämä ei sinänsä ole mikään ns.huono lause tai hirveän ajattelematon, jotenkin vaan tuntuu oudolta että sitä heti tarjotaan vaihtoehdoksi...vaikka meilläkään ei olla vielä edes kunnolla mitään hoitoja aloitettu, niin yksi kaverini (näköjään yltiöpositiivisella asenteella) oli sitä mieltä että "jos ne hoidot ei onnistu niin voittehan te sitten adoptoida. Onhan ne hoidot niin epävarmoja" siis häh? 

Jotenkin tuli semmonen olo että vois nyt edes odottaa että edes ollaan hoidot aloitettu, ennenkuin manailee noita piruja seinille. Kyllä mä kuitenkin haluisin odottaa vielä jonkun aikaa ennenkuin lyön hanskat tiskiin (vaikka luovuttaminen välillä mietinkin) Ja ei se adoptointikaan ole mikään helpoin projekti, sen verran sitä olen tutkinut 
Ollaan aina välillä puhuttu (ja minä enemmän varmaan miettinytkin) sijaisvanhemmuudesta...jopa siinä mielessä, että jättäisin hoidot clomeihin ja mietitään elämään toiselta kantilta. Sinänsä mielenkiintoista, etten itse olisi koko sijaisvanhemmuutta miettinyt (vaikka lastensuojelupuolella olen aikoinani töitäkin tehnyt), ennenkuin äitini siitä puhui, ja nyt asiaan pikkusen enempi perehtyneenä ei se niin paha vaihtoehto olisi.

Mutta sitten parempia uutisia, mun sohvanpäälliset on vihdoin tullu, eli pääsen vihdoin korjaamaan ne kamalat koiransyömät rohjakkeet, jotka meillä olkkarissa majailee. Ensimäinen kurssi koulussakin saatu läpi suhteellisen helpolla. Eli ajatusten keskittäminen opintoihin näytti tuottavan tulosta.
Mutta olen nyt huomannut kehittäneeni jonkilaisen alko-ongelman, kun olen tuota punaviiniä sen lasillisen (neuvojen mukaan) joka päivä juonut ovulaation jälkeen, nyt olen sitten tottunut siihen että illalla juon sen lasillisen viiniä...mutta kohtahan toi pitäis taas vaihtaa greippimehuun. Onkohan se mitenkä väärin, jos jatkankin tuota viinin litkimistä edelleen...jos tästä kierrosta sitten tärppää niin voin nohevana ruveta neuvomaan muita "kun minäkin alkukierrosta sitä punaviiniä join niin  heti tulin raskaaksi" :D

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kolme kirjainta...muuttavat elämän

IVF, 
eilen kävin lääkärillä kipujen takia ja selvisi että endoa ei minulla voida lähteä tähystämällä siistimään vaan ihan kunnon leikkaus on sitten edessä kun siihen lähdetään ja näillä näkymin toinen munasarja menee samalla. Näillä puheilla sitten tultiin siihen tulokseen, että meillä nyt alkuun nostetaan clomien annostusta, niiden kanssa (erittäin tehokasta) yritystä ja sitten siirrytään suoraan koeputkiin.

Jotenkin tämä tieto selkeytti omat ajatukset, ensimäistä kertaa moneen kuukauteen nukuin yöni ja heräsin aamulla virkeänä. Heräsi nyt sitten epäilys että olenko oikeasti stressannut tätä tilannetta ihan älyttömästi ja siksi siis nukkunutkin huonosti...nyt kun tilanne on se että ne hoidot on konkreettisesti käyty lääkärin ja illalla vielä mieheni kanssa läpi, niin jotenkin en jaksa stressata...olo on jotenkin yllättävän rauhallinen vaikka samalla jokseenkin luovuttanut. Ehkä tämä oli viimein se hetki että oikeesti tajusin ettei elämä todellakaan mene niinkuin suunnittelin, vai missä ne kaksi lasta ja omakotitalo (ja kiltti koira) on? On mulla koti ja koira (kamala vinkuva valittaja) ja maailman ihanin mies, mutta kaiken sen taustalla (piilotettuna kaikilta muilta) olen äiti, joka ei saa lasta.

Nyt sitten keskitän ajatukseni opintojeni kasaan saamiseen (ovat vähän retuperälle jääneet) ja yritän sovitella sen palkankorotuksen itselleni, joka minulle luvattiin...jäi vaan toteuttamatta.

perjantai 7. lokakuuta 2011

"elä stressaa...ei se lapsi tule jos stressaat"

Tämä niin monesti kuultu "totuus"...enkä vieläkään tiedä miten stressaamisen voisi lopettaa? Onko siihen jotain taikakeinoa...hypi täysikuulla kaivon ympäri verhoutuneena aviomiehesi talvikalsareihin, samalla laulaen esi-isien rentoutusjoikuja? Vai...
Helppo on ihmisen sanoa että "älä stressaa" jos ei itsellä ole mitään stressiä, ei kukaan mene sanomaan työttömälle että "Älä stressaa, kyllä niitä töitä heti löytyy kun lopetat stressaamisen" koska kyllähän koko elämä paranee kun vaan Lopettaa Sen Stressaamisen.
Vaikka olenhan minäkin yrittänyt olla stressaamatta, ainut vaan että vaikka kuinka selitän itselleni etten stressaa niin taidanpa kuitenkin stressata jollain tasolla? Varsinkin tällä hetkellä kun endo on taas ruvennut kiukuttelemaan enempi kuin aiemmin, pian onneksi on aika naistenpolille, niin selviää mitä tuolla sisuskaluissa tällähetkellä tapahtuu. Ei ainakaan mitään hyvää, sen verran on kipuja ollut, että epäilen että leikkuri kai täs vähitellen kutsuu :(

Ai niin huomasinpa tuossa eilen että noi särkylääkkeet, joita minulla on endokipuihin määrätty "voi vaikeuttaa raskautumista" siis oikeesti mitä helvettiä? ihan ku se ei ois muutenkin vaikeeta, niin pistetään siihen päälle noita kipulääkkeitä syötäväks jotka vaikeuttaa asiaa entisestään? Ku noitakin nappeja pitäis jaksaa nappailla joka päivä että kivut pysys kurissa ees jotenkin...on se niin mukavaa ku lapsettomuuslääkäri liikkuu ihan eri linjoilla ku toi toinen joka enempi on endoon erikoistunut, saa nähä mitä seuraavalla kerralla tapahtuu ja kuka ees on sillon lekurina...

Tänään varmaan sitä punaviiniä pari lasillista...varmistamaan se stressinpoisto ja raskautuminen...on muuten kunnon tehojuomaa, jos kumpaankin pystyy :D

25

Sain Toiveissa (toiveilta?) haasteen. Tarkoitus on kirjoittaa itsestä 25 asiaa ja haastaa lisäksi viisi muuta kirjoittajaa. Tässä tulee:


1. Leikittelen ajatuksesta kasvissyönnistä, vaikka rakastan lihaa...joten tuskin ikinä toteutan täysin tätä ajatusta.
2. Vaikka kaverini tuntevat minut ns.rock/hevimusiikin ystävänä, kuuntelen välillä "salaa" chisua/eriniä tms
3. En osaa syödä aamupalaa ennen klo10, vaikka olisin kuinka nälkäinen
4. Rakastan syksyä
5. Vaikka lopetin tupakoinnin, saatan käydä kerran pari viikossa tupakalla illalla (tämä jostain syystä rauhoittaa minua)
6. Minulla on paha tapa hamstrata kirjoja kirjastoista ja uusia lainoja kun en ehdi lukea kaikkia
7. Auton "omistaminen" stressaa minua, olen paljon onnellisempi kun ei ole sitä riesana ja kaikki liikkuminen tapahtuu julkisilla tai kävellen
8. Olen katkaissut välit yhteen ystävääni, vaikkei hän edes tiedä asiaa (en ole jaksanut erikseen asiasta hänelle ilmoittaa)
9. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet muuta kuin aku ankkoja
10. Haaveilen työstä markkinoinnin parissa, vaikka purnaankin kaikkea markkinointia ja kaupallisuutta vastaan
11. Jostain syystä tykkään lukea Johanna Tukiaisen blogia
12. Inhoan kun joka kerta lapsettomuus/naistenpolilla käydessä minulla on eri lääkäri ja saa samat asiat selittää
13. Olen suhteellisen kärsimätön ihminen luonteeltani, siitäkin johtuen tämä lapsensaamisenhitaus on sietämätöntä
14. Tänään olen vaihteenvuoksi varma että kyllä se lapsi meillekin vielä tulee, huomenna todennäköisesti taas ihan eri fiilikset
15. Huomasin etten edes tykkään kahvinhajusta, kun lopetin kahvinjuonnin
16. Suoraan sanottuna vihaan niitä facebookin "olen äiti ja blaablaablaa"-päivityksiä (joka hiton kuukausi tuntuu olevan äitien-/arvostan itseäni vain äitinä-/elämäni ei ollut mitään, ennenkuin sain lapsia-viikkoja
17. Joka kuukausi päätän pitää tipattoman kuukauden...joka kuukausi sorrun ostamaan pullon punaviiniä
18. Olen tehnyt töissä lusmuilusta taidetta (niinä päivinä kun työt ei nappaa yhtään) eikä pomoni tiedä että bloggaan tai facebookkaan vaikka olen muka niin kiireinen
19. Kiukuttelen mielestäni liikaa, mutten osaa tehdä asialle mitään...joten kiukuttelen lisää
20. En osaa valehdella ihmisille päin naamaa, ja äitini kuulemma kuulee jo äänestä ettei nyt ihan totta puhuta (haittasi kummasti salatupakointia teini-ikäisenä tämä...)
21. Olen muuttanut elämäni aikana useammin kuin jaksan laskea...ja lähes kaikki muutoista tapahtunut sen jälkeen kun lähdin kotoa lukioikäisenä
22. Asunto johon mieheni kanssa juuri muutettiin on ensimäinen sitten lapsuudenkodin, jota olen sanonut kodiksi
23. Tykkään käydä aamulla lenkillä koiran kanssa, vaikka aina valitan miehelle ettei hän sitä tee
24. Olen pikkutarkka pyykkien ripustamisen suhteen, joten joudun ripustamaan ne aina itse, koska mielestäni kukaan muu ei osaa sitä tehdä oikein (sama astioiden kanssa)
25. En ikinä jaksa ketään haastaa tekemään näitä :)


Elikkäs jos joku jaksaa niin tehköön listaa, en jaksa erikseen ihmisiä haastaa

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

"kun meillä on jo kaksi poikaa niin seuraavaksi tehdään tyttö..."

Pakko heti näin alkuun myöntää, että joskus ajattelin että kun lapsia saan niin haluaisin kaksi tyttöä ja yhden pojan, tietenkin noin puolentoista vuoden ikäerolla, poika tietysti voisi olla nuorin :) Tämä varmaan johtuu siitä että oma pikkusiskoni on minua sen puolitoistavuotta nuorempi ja ollut aina paras kaverini...toisaalta tiedän että mieheni haluaisi pojan jatkamaan meidän sukunimeä yms miehistä hienoutta :D


Kuitenkin nykyisen tilanteen huomioonottaen olisin onnellinen kunhan edes sen yhden lapsen meille saisin. Siksi jokseenkin korpeaa kaikki puheet siitä miten perhe on täydellinen vasta kun on kumpaakin sukupuolta lapsia. Tulee aina mieleen etteivät nämä ihmiset oikeasti voi tietää minkälaista on toivoa lasta tai miten isoa tuskaa välillä lapsettomat tuntevat kun kuulevat puheita siitä miten tehdään tyttöjä tai poikia.


Meillä on vähän jäissä hommat, oli muutto ja tais mennä otolliset ajat siinä huomaamatta ohi. Ensi kuulla taas ultraan, luultavasti on toi toisen munasarjan endo kasvanut (tai jotain kieroa tehnyt) kun on niin kipeäksi mennyt ja kivuista johtuen sitten on koko aika pahoinvointiakin...mummoni siis on nyt täysin varma että olen raskaana, kun on sitä pahoinvointiakin, toivottavasti ei joululahjaksi tule jotain vauvojen nuttuja.


Pakko vielä lopuksi kertoa, että päätin aloittaa jouluvalmistelut vähitellen (olen ihan jouluhullu) elikkäs rupean joululaatikoita pakastimeen tekemään valmiiksi ja kinkkutilille tallettelemaan rahaa. Jos joskus lapsia saan niin varmaan kypsyvät koko joulunideaan jo pieninä, onhan meillä jo joulukuusen paikkakin uudessa kodissa valmiiksi katsottuna :D

torstai 15. syyskuuta 2011

"oletko raskaana kun et kahvia juo.."

Se vaan nyt on niin etten mä jaksa koko aika sitä kahvia juoda...ja välillä olen pitkiä aikojakin täysin juomatta kahvia (jota tietysti pitäisi välttää kuin ruttoaa kun yrittää raskautua...) mutta jostain syystä aina kun siitä kieltäytyy niin rupee porukka vilkuilee mahanseutua, eikä kiinnitä huomiota siihen että ehkä edellisenä iltana tuli juotua lasi tai useampi punaviiniä (sehän tietysti on tarpeellista raskautumisen kannalta...ei määrällä väliä, kunhan on punaviiniä) mutta voi jösses jos siitä kahvista kieltäytyy

On se kumma miten sitä jotenkin itsekin osaa joka kuukausi pähkäillä että josko tuo ja tuo oire olisikin raskaudesta "tänä aamuna kahvi maistui pahalle....hmm..." sit taas kuljeskellaan puoli metriä ilmassa, vaikka edelliset kuukautiset loppu päivää ennenkuin kahvi maistui pahalle (liekkö kahvinkeitin hajonnut, kahvi maistuu edelleen pahalle ja tosta tapahtumasta on jo toista vuotta...tai on hiton sitkeesti mahassa pysyvää sorttia toi mun vauva). 
Kaiken kruunaa tietysti tässä se että mulla toi endometrioosi aiheuttaa pahoinvointia ennen kuukautisia...joten wihii, mullahan on aamupahoinvointia...ollut viimeset nelisen vuotta (taaperohan sieltä kerralla tulee).
Mitäs muita ois...yllättävä makean/suklaan/suolaisen/pähkinöiden tms himo...joka kuukausi toistuva ilmiö, mutta jospa tällä kertaa...tissitkin tuntuu oudolle...kultaaa, kokeile onko nää nyt jotenkin erilaiset? 

Keskustelu mieheni kanssa jostain viime tai toissa vuodelta
-Näytänkö mä jotenkin erilaiselta? (jotenkin terveemmältä/loistavalta/tms)
-hmm...on sulle pari finniä tullut...ja...
-JA MITÄ?!?!?! No en tolla tavalla erilaiselta...(et säkään mitään tajua)
-no ite kysyit...no oot sä jotenkin kiukkunen ollut viimeaikoina (ja erittäin hiljaa...niinku joka kuukaus tähän aikaan)
-johtuskohan hormooneista (wihii...)
-No niistäpä just se varmaan johtuu (ai varmaan...hormoonihirviöhän sä oot joka kuukausi)


Nyt ollaan taas siinä vaiheessa tätä operaatio kymppiä, että taidan taas sortua ostamaan ovulaatiotikkuja ja greippimehua...loppukuusta punaviiniä ja ehkä jossain vaiheessa haen sen kirveenkin patjan alle lymyämään...tiedä vaikka se pelottelis mun kropan sikiämään :D

perjantai 9. syyskuuta 2011

"Oletko kokeillut greippimehua?"

"Oletko kokeillut greippimehua? Meillä tärppäs heti kun aloitin sen juomisen päivittäin...ja yritystä oli takana jo neljä kuukautta"
Voi legendaarinen greippimehu sanon minä...sen verran monta litraa olen jo sitä juonut että ois kyllä jokunen lapsi pitänyt tupsahtaa meillekin. Ja tuokin että moni niistä jotka sen mehun nimeen vannoo, on raskautunut sen normaalin vuoden sisään...tietenkin sen greippimehun avittamana, mielenkiintoista olisikin tietää monellako se hiton mehu on oikeasti mitään auttanut?

Ei toi mikään ajattelematon lause ole, ellei tiedä miten kauan on yritystä takana...eiköhän mekin olla tähän mennessä lähes kaikki mehut ja litkut kokeiltu, jotain ihme yrttijuomaa pistin miehenikin juomaan kun kuulemma parantaa siittiöiden liikkuvuutta vai mitä lie paransi...ei tullut tulosta, muutaku erittäin kipeä mies, mitä en ihmettele...sen verran pahaa tököttiä se oli...ihmettelen miten paljon sekin mua rakastaa että kaikkiin tommosiin lähtee mun takia.

Mutta jos kärjistetysti lähtisin toimimaan kaikkien ystävällisten vinkkien mukaan:
Joisin greippimehua ennen ovulaatiota ja punaviiniä sen jälkeen...lisäks kaikki mahdolliset vitamiinit ja ovulaatiotikut apuna. Tietysti sitä seistään päällään seksin jälkeen että varmasti siittiöt valuvat oikeaan osoitteeseen. Unohtamatta asentoja jotka parhaiten on jollain siskonkumminkaimalla toimi (olivat yrittäneet jopa puoli vuotta ja kun vaihtoivat eri seksiasentoon niin PAM nainen olikin heti raskaana). Tuon kaiken jälkeen tietysti pitää unohtaa se raskautumisen toive ja olla stressaamatta ja vaan nauttia elämästä kahdestaan...koska niinhän se naapurinpenakin vaimoineen tuli raskaaksi kun lopettivat stressaamisen niin PAM oltiinkin raskaana.

Nyt kun joku vielä kertois miten ihmeessä voi olla stressaamatta jos pitää kaikkien antamat keinot kokeilla...

Siinä vaiheessa kun olet ensin vuoden kiskonut niitä mehuja, viinejä ja vitamiinejä, nostellut jalkoja seinälle seksin jälkeen ja miettinyt oikeita asentoja raskautumiseen, on oikeasti suhteellisen vaikeata olla stressaamatta. Varsinkin kun oikeasti on joku biologinen syy siihen ettei raskaudu helposti (jos ollenkaan) niin emmä enää usko että noi mehut ja viinit auttaa, paitsi se viini tietty sopivissa määrin kyllä poistaa stressiä ja rentouttaa...voispa vaikka perjantain kunniaksi hakea punaviiniä, kun onhan se aika taas että sitä kannattaisi juoda, niinhän se irmelikin teki, olivat yrittäneet vaikka kuinka kauan, sitten se rupes sitä punaviiniä juomaan ja PAM heti tärppäs :)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Noh, koskas teille tulee lapsia?

Jostain syystä olen kuitenkin useamman vuoden välttynyt tuolta kysymykseltä...luoja tietää miksi? Ehkä olen ollut jotenkin ei äidillinen vai eikö sitten ole ollut mitään uskoa aiempiin parisuhteisiin, en osaa sanoa.


Kuitenkin nyt kesällä mentiin vihdoin naimisiin, koruttomasti maistraatissa, mutta meille kuitenkin tärkein saatiin ja meistä tuli aviopari. Yllättäen sukulaiset ovat nyt ruvenneet kyselemään että milloin lapsia tulee? "onhan teillä jo tuota ikääkin, niin eikö se olisi hyvä ne lapset tehdä jo" no joo olinhan mä keväällä niin nuori ettei kannattanut lasta miettiäkään. 
Yllättävin kysyjä oli yksi minun parhaista kavereista (tai ehkä enemmänkin entinen paras kaveri), joka tietää meidän lapsettomuudesta. Saatiin aika hyvin sukset ristiin, kun tietämättäni menin hääpäiväni suunnittelemaan samalle päivälle kun hän on käymässä kaupungissa..."ai omat häät, no höh, kun mäkin olen suunnitellut muiden tyttöjen kanssa että sinä päivänä nähtäis" ja seuraavassa lauseessa sitten tulikin se minkä takia ei enää oikein välilöissä olla "etkö sä vaan halua tulla ku siellä on mun ja *****n vauva?" siis todellakin valehtelen omista häistäni etten teidän vauvoja satu vahingossakaan näkemään...kyllä tolla lauseella nätisti tuli selkeeks mitä oikeesti tuntuu ajattelevan musta. Eipä onnittelut meitä, eikä olla mitään yhteyksiä pidetty muutamaan kuukauteen. En ole jaksanut mennä puolitiehen vastaan, kun muutaman kerran sen olen tämän ihmisen kanssa tehnyt...tällä kertaa tuli mun raja vastaan (valitettavasti)

Kyllähän mä olen sen huomannut et kaverit on ollu jotenkin varpaillaan sen jälkeen kun hermostuin ja täräytin sen että ei niitä lapsia vaan tule vaikka kuinka haluais ja kerroin sit koko tän meidän show:n. En todellakaan ole missään välissä sitä halunnut että mun seurassa pitää olla ku silkkihansikkain tai pelätä kertoa omasta raskaudesta. Onneks parhaimmat ystävät ymmärtää ja ovat pitkien viinin siivittämien keskusteluiden jälkeen tajunneet etten minä ole mikään posliininukke, joka hajoaa jokaisesta vauvauutisesta, mutta kuitenkin osaavat tälläiset uutiset kertoa siististi minulle, eivätkä todellakaan valita raskausoireitaan tai vauvaongelmiaan minulle, koska tietävät etten sellaisiin osaisi järjellisesti suhtautua.

Tälläisia ajatuksia näin tiistaiaamuna.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Aloitus

"Ei lapsia tehdä...niitä saadaan" näin kaverini mulle tokaisi jokunen päivä sitten, kun yritin kertoa mitä minulle kuuluu, siinä hetken mielijohteesta tokaisin takaisin "entä jos kaikki ei vaan saa lapsia tekemättä?" meni kerrankin tämä kaveri hiljaiseksi...

Tuosta lauseesta lähti sitten ajatus kirjoitella tuntojani näin blogin muodossa.

Olen siis 32-vuotias naimisissa oleva nainen, olemme lasta yrittäneet lähemmäs kolme vuotta. Minulla on endometrioosi, joka on syynä meidän lapsettomuuteen. Toistaiseksi vielä kokeillaan vain clomeilla, mutta seuraava vaihe sitten on IVF-hoidot.

Tämän blogini tarkoitus on vaan selkeyttää omia ajatuksiani ja ehkä niin sitten saada jonkinlainen rauha pääni sisälle, en haluaisi olla näin katkera ja suoraan sanottuna inhottava ihmisraunio joka minusta on tullut viimeisen kahden vuoden aikana.