Viime aikoina tunteeni ovat olleet tosi sekavat lapsettomuuden ja hoitojen suhteen. Heinäkuun kuukautiset ilmoitettu polille ja jatko-ohjeita odotellaan, kuulemma suunnitelman mukaan edetään, pitkällä kaavalla ja viikolla 40 olisi suunniteltu siirto...en jotakin vieläkään käsitä, että meille on suunniteltu punktio-ja siirtopäivät, ehkä tuo joskus menee tajunnasta läpi.
Hieman pelottaa tuo punktiointi ja siirto, sillä aikoinaan aukiolotutkimus oli täysi helvetti minulle...joten pelkään, että jatkossakin toimenpiteet ovat samanlaista tuskaa ja kipua. Ja vaikka tiedän, että kaikki se kipu voi lopulta johtaa unelmamme täyttymiseen, minua pelottaa...
Nyt kun hoitomme siirtyvät isommalle "vaihteelle", olen huomannut inhottavaa kateutta kaikkia lapsellisia ja raskautuneita kohtaan, miksi meillä tämän pitää mennä näin? Miksi minun pitää kärsiä nämä kivut ja nykyinen sekopäinen kiertoni...ja vielä sen lisäksi kärsiä lapsettomuudesta?
Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä...olisiko helpompi vaan hyväksyä elämä lapsettomana ja unohtaa kaikki haaveet möhmötistä? Pitäisikö vaan lyödä hanskat naulaan ja pyytää lähete leikkausjonoon...viekööt pois nuo toimimattomat kipua aiheuttavat elimet, ehkä sitten voin elää ja nauttia elämästä, sillä tämä nykyinen kivunsietäminen päivästä toiseen kuluttaa minut puhki. Ja mikä kruunaa tämän kaiken sonnan on se että, olen oikeasti useamman kuukauden kitunut ilman särkylääkkeitä, koska ne voivat vaikeuttaa raskautumista...ainoastaan kuukautisten ensimmäisinä päivinä olen panadolia ottanut.
Kahden viikon päästä onneksi jatkuu opinnot ja pääsen täyttämään päiväni pitkäaikaissairauksilla, diagnostiikalla ja muilla mielenkiintoisilla aiheilla...ja tuota en mitenkään sarkastisesti sano, oikeasti odotan syksyn kursseja ja niiden antamia haasteita. Lisäksi syyskuun loppupuolella alkaa työharjoitteluni syöpäosastolla, jonka uskon antavan jotain perspektiiviä tähän omaan valittamiseeni...ha vaikka uskon, että syksyn harjoittelu tulee olemaan henkisesti todella rankkaa, niin uskon myös että tuolla osastolla opin todella paljon hoitotyöstä.
Mitenkähän muuten ilmoitan noista punktio- ja siirtopäivistä, kun osuvat keskelle harjoittelujaksoa.
Tsempit... <3 Kiva että koulu alkaa ja saat muuta ajateltavaa. Mä kertoisin hetimmiten harjoittelussa että on pari lääkäriaikaa annettu sen jakson keskelle, että sinne pitäisi päästä. Tuskin alkaa työnantaja udella sen enempää.
VastaaPoista