Ei ole enää sanottavaa. En saa uuteen blogiin kirjoitettua, en sitten mitään...tänne halusin kuulumiset kirjoittaa kuitenkin.
Elämä muuttuu ja vie mukanaan, uusi asunto, uusi työ, uudet harrastukset, uusi rakkaus... kaikinpuolin uusi elämä.
Eli muutettiin miehen kanssa yhteen unelmieni asuntoon. Aloitin käymään ratsastustunneilla ja aloitan opiskelun syksyllä. Entinen elämä on vain häivähdys muistoissa, lapsettomuus on osa minua mutta eipä enää vaikuta elämääni mitenkään.
En usko että kirjoitan enää tänne tai toiseen kauan blogiin, ei mulla oikein ole mitään sanottavaa...en tiedä mitä edes sanoisin, mistä kirjoittaisin. Joten kuten muutkin lapsettomiksi jääneet bloggaajat, minäkin hiivun taustalle... elämään elämääni tällaisena kuin se on ja nauttien elämästäni.
Toivon kovasti että joku hoidoissa oleva ja asioita pohtiva saa täältä toivoa, toivoa siitä että lapsettomuudesta voi selvitä voittajana vaikkei se tulos olisikaan se kaikkein toivotuin. Ja kaikesta paskasta ja itseinhosta huolimatta voit selvitä vahvempana ja voit oppia rakastamaan itseäsi ja kulkea pää pystyssä elämässä eteenpäin.
Hei! Hienoa kuulla, miten sinulla menee! :) Olen välillä käynyt kurkkimassa kuulumisiasi täällä, jos olisit jotakin päivittänyt ja kiva että olitkin! Hienoa, että lapsettomuus ei enää satu ja elämä jatkuu. Uusi koti ja opiskelut ym.kuulostaa tosi ihanilta! Onnea ja iloa sinulle jatkoon! Kiitos tuesta! Me olemme adoptiojonossa ja vielä tuntuu kivuliaalta, mutta hyvä että asiassa voi päästä eteenpäin. :)
VastaaPoistaMä on hiljaisesti seurannut sun tarinoita ja elämää pitkän aikaa. Vieläkin naputtelen kerran kuussa sun blogin osoitteen ja katson joko on uutta päivitystä. Vaikka et tiedä mistä kirjottaisit, monet näköjään seurailee sun elämää. Onnea kaikkeen uuteen ja freshiin. Toivottavasti sun uus rakkaus antaa uutta voimaa ja toivoa elämään!
VastaaPoistaMinäkin käyn katsomassa tasaisin väliajoin olisiko täällä uusia kuulumisia. :) Kiitos vertaistuesta!
VastaaPoista<3
VastaaPoista