Mietin tuossa eilen että mitenkä erilaista elämä oli silloin kun tämä "Operaatio kymppi" alkoi... kun jätettiin ehkäisy pois ja seksistä tuli jokseenkin "jännää" ja erilaista, vielä kun luuli että kyllähän se lapsi siitä melkein heti tulee.
En sinänsä stressannut mitään vielä puolen vuoden yrittämisen jälkeen (mieheni voi olla asiasta eri mieltä) vaan stressaamisen aloitin joskus kun oltiin jo reilusti yli vuosi oltu ilman ehkäisyä, ja tutkimuksiin uskaltauduin vasta kun toista vuotta oli saanut tulla jos on tullakseen...nyt jälkikäteen ajatellessa olisi ehkä aiemmin pitänyt jotain tehdä, varsinkin kun kuukautiskivut paheni kuukausi kuukaudelta.
Nyt lähes kolme vuotta myöhemmin en enää mieti et tulee jos on tullakseen...ajatus on enempi toivottavasti joskus onnistumme. Vaikka jokseenkin outo ajatus (vieläkin) on puhua onnistumisesta, olenko jotenkin epäonnistunut yksilö kun en ole raskautunut...ehkä niin, ainakin välillä tunnen itseni sellaiseksi...vialliseksi, joka pitäisi palauttaa valmistajalle korjattavaksi tai vaihdettavaksi toimivaan.
Ehkä ei kuitenkaan vielä sitä kirvestä kaivoon heitetä, vaan pistetään se patjan alle poikalapsia tuomaan :D milläs muuten niitä tyttöjä sitten saadaan?
Täällä oli jotain hauskoja kansanuskomuksia siitä, miten sukupuoleen voi vaikuttaa: http://www.mtv3.fi/helmi2005/tulosta.shtml/436332
VastaaPoista