Tätä nyt onneksi ei kukaan ole tullut möläyttämään, rupesin vaan itse eilen miettimään että vielä kymmenisen vuotta sitten olin sitä mieltä että haluan saada lapseni alle 30-vuotiaana...no nyt kymmenen vuotta myöhemmin, toivon että saisin edes sen yhden lapsen ennenkuin täytän 35. Ja epäilen että tuskin tuokaan toive toteutuu...
Tänään olen pessimisti, enkä usko että äidiksi ikinä tulen...epäilen että olen jossain vaiheessa elämääni tehnyt jotain niin pahaa että ansaitsenkin olla lapseton lopun elämääni. Olenko kenties liian kärsimätön koiramme kanssa etten ikinä voisi olla äiti, koska äitien tulee olla kärsivällisiä? Enhän mä saa edes viherkasveja pidettyä hengissä, miten minusta olisi sitten äidiksi?
Olen liikaa stressannut ja "tehnyt" lasta, joten en sitä enää mitenkään saa...epäilen että mieskin kyllästyy kohta minuun ja lähtee koiran kanssa kokonaan pois...sittenpä saan olla itsekseni vanha ja katkera (muuttua siksi hulluksi kissatädiksi, jokska uhkasin joskus vuosia sitten tulla...)
Tänään ei ole hyvä päivä...ei ollenkaan...tänään olen pessimisti, sillä pessimistit eivät pety.
Kun et enää jaksa toivoa tai odottaa mitään hyvää, niin et voi pettyä kun et mitään ikinä saa...
Huonoja päiviä saa olla, mutta toivottavasti huomenna taas aurinko paistaa ja mielesi hieman helpottaisi. En halua olla yli pirteä, mutta toivon vilpittömästi Sinulle hyviä päiviä, helpotusta oloosi ja pientä kääröä. Sen olisit varmasti ansainnut, toisin kuin pettymykset!
VastaaPoistaPitipä sitten itsekituuttamista harrastaa ja käydä lukemassa läpi blogeja missä raskautuminen onnistuu melkein heti...miten tyhmä ihminen voi olla...
VastaaPoistaEräs aika läheinen ihminen sanoi minulle, että kun kaikki muut asiat ovat kunnossa, niin sitten kohdallani se lapsettomuus on se joka koittelee. Siihen sitten mietiskelin, jotta pitäisi alkoholisoitua,menettää duuni ja talous. Tulisinko sitten raskaaksi? Ehkä. Toinen ajatus mikä on pyörinyt päässäni on se, että kun joku pidempään yrittänyt tulee raskaaksi ja sanotaan, että "olet ansainnut sen". Miten raskaus ansaitaan? Pitääkö sen eteen tehdä jotain eli ansaita? Emmekö me kaikki ole ansainneet onnen? Tai tuo sinun ajatuksesi, että on tehnyt jotain väärää ja sitä kautta ansaitsee sen kärsimyksen. Mustia ajatuksia. Näitä tulee ja onneksi myös menee. Jaksamusta sinne!
VastaaPoistaCaudensia: itse syyllistyin juuri aiemmin kommentillani tähän ansaitsemis ajatteluun. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että minusta kaikki ansaitsevat onnen kuten itsekin kirjoitit. Eli ajattelen ja kommentillani tarkoitin, että Feeniks ansaitsisi raskauden eikä jatkuvaa pettymistä ja kärsimystä. Mielestäni hän ei ansaitse tuollaista kärsimystä, kuten ei siis kukaan muukaan. Se on näin ollen epäoikeudenmukaista ja surullista.
VastaaPoistaJos toinen hartaasti odottaa jotain ja olisi lapselle hyvä äiti niin varmasti silloin saa ajatella, että kyllä hän ansaitsee sen onnen. Ajatellaanhan sitä "huonoista" äideistäkin, että tuo ei ansaitse lastaan, kun niin monet muut yrittävät vuosia lasta, jota pidettäisiin hyvänä.
Itse kyllä syyllistyn myös mustasti ajatteluun, että ehkä olenkin tehnyt jotain väärää ja näin ollen en ansaitse tulla pahuuteni takia äidiksi. Se käy varmasti kaikilla mielessä, vaikka ei totta olekaan!
Se, että sanotaan "hän ansaitsi tuon" voi olla asiayhteydestä riippuen vilpitöntä onnea toisen puolesta tai negatiivisesti ilkikurisuutta toisen epäonnesta. Toivon meille kaikille sitä vilpitöntä onnea, jonka jokainen nainen ansaitsee kokea!! Pyydän anteeksi, jos loukkasin jotain!
Minäkin joskus aiemmin ajattelin, että haluan "ainakin ekan" lapsen alle kolmekymppisenä, ja luulin olevani vielä kohtuullisen ajoissa liikenteessä. Joopa joo.
VastaaPoistaTuo ansaitsemisajattelu tulee harmillisen usein mieleen, vaikkei siinä tietysti ole järjen häivääkään, eihän elämässä mitään ansaita. Silti sitä ajattelee, että eikä me jo olla opittu se, mitä lapsettomuudesta voi oppia ja ansaita se lapsi...
Toivottavasti pessimismisi on jo kaikonnut, kaikkea hyvää sinulle!