operaatio kymppi

Tulipa tuossa blogeja selaillessa pohdittua, että kuinkahan monella on tälle lapsiprojektille joku nimi ja mistä se nimi on alkunsa saanut.
Meillähän tää on ollut alusta asti "operaatio kymppi" johtuen hiukka harvinaisemmasta sukunimestä, tuleva lapsi olisi sitten kymmenes tällä sukunimellä kulkeva henkilö tässä maassa...ja taas oletus että kyllä se lapsi sieltä tulee vielä joskus ;)


Mutta kylläpä tää positiivisuus ja yltiöpäinen sitkeys näköjään kannattaa, meidän pentu olisi nyt sitten valmis lentämään suomeen, kunhan vielä saan tuttuni kiinni ja selvitettyä milloin hän on tulossa suomeen ja voisiko tuoda pennun mukanaan. Ehkäpä mä tällä uudella (niin hienolla ja mahtavalla) positiivisella asenteellani saan sen positiivisen raskaustestinkin itselleni...huolimatta tietenkin siitä että edelleen syön noita e-pillereitä, jospa se ihme sattuis ja niistä huolimatta raskaudun...as if, emmä ihan niin positiivinen vielä ole, että tommosiin ihmeisiin uskoisin. Vaikka olenkin innostunut greippimehua juomaan aamuisin :D


Kuitenkin posiitiivisia uutisia löytyy lisääkin, olen näköjään huomaamattani laihtunut...vai kiinteytynyt, alkaa kaikki housut olla löysiä lahkeista, pitäs vaan nyt noi mahamakkarat saada pois, että vyötärö sopis noihin jalkoihin ja vois ostaa pienempiä housuja, tällä menolla alan muistuttaa noita, ah niin ärsyttäviä, teinipoikia löysälahkeisine pöksyineen.


Sitten pari kiukkuamista...töissä olivat saaneet palautetta mun työstä ja esimiestuuraja/työkaveri päätti asian ilmoittaa mulle "hiukan" kiertoteitse...viikon myöhässä ja mun työparille. Miten helvetissä mä voin korjata mun mokia, jos niistä A) ilmoitetaan viikko mokan jälkeen ja B) ei edes ilmoiteta mulle. OIkeesti vituttaa tommonen toiminta, tuli vähän semmonen olo etten ton ihmisen kanssa halua enää töitä tehä, ku ei tuu palautteet ajallaan, varsinkin ku noikin asiat oisin voinu korjata samantien, jos vaan olis joku ilmoittanu mulle heti.
Ja toinen mikä rassaa, on tää rahattomuus...onneks miehellä jatkuu työt toukokuussa, mut kesäkuun alkuun asti pitää mun pienellä palkalla pärjätä, eikä sillä oikein pärjää. Inhoan kituuttaa ja laskea joka penniä, mutta kaipa se on pakko toistaiseks niin tehä. Ainut vaan ku tiedän ettei seuraava palkka ole mikään iso ja tulee vaan vielä tiukempaa...ei jaksais tämmöstä pihistelyä, pitää ehkä parempi palkkanen duuni saada ja pakko sanoo et onneks tässä tilanteessa ei ole sitä lasta, emmä haluis että lapsi joutus kärsimään siitä ettei vanhemmat tienaa tarpeeks.


Pitää ny vielä lopuks sen verran sanoa, ettei nyt mihinkään nälkään olla kuolemassa tms, ärsyttää vaan ku joutuu koko aika miettimään mihin rahat riittää ja mihin ei.


Toivottavasti ei nyt hirveitä myräköitä enää tule, me oltas pääsiäisenä lähdössä pienelle roadtripille miehen vanhempia moikkaamaan, mutta en kyllä haluis lähtee jos tulee lunta ku esterin persiistä. Mutta kaikesta huolimatta munarikasta pääsiäistä kaikille :)