Koiraprojekti sai tuulta alleen ja pentu on varattuna...nyt sitten vaan selviteltävä milloin saan sen suomeen lennättää \o/ (ja kuka sen kanssa tänne lentää...) mutta noi nyt on vaan viilausta, pirpana on nyt kuitenkin varmasti tulossa. Eli ainakin yksi projekti etenee vauhdilla Seuraavaks sitten ne sohvanpäälliset ja vauva ;)
Mulla on viime aikoina ollut hyvä olo, hyvä olo itseni suhteen...meidän suhteen...meidän suhteen suhteen, jotenkin semmonen olo että olen olemassa vaikken olekaan äiti. Kiva tunne, siihen verrattuna mitä vielä vuosi sitten tunsin. Miten sitä osasi itsensä lytätä ja kadottaa, katkeroitua ja inhota itseään sen takia vaan ettei pysty raskautumaan. Miten paljon sitä onnistui katkeroitumaan miehelle, kun toinen ei osaa (osannut) suhtautua mun mielialavaihteluihin ja itseinhoon oikein mitenkään.
En tiiä onko tää nyt sitten vaan kevät ja kesän tulo...vai toi koiranpentu, mut en oikeesti enää jaksa olla katkera, en jaksa pelätä lapsettomuutta, en jaksa itkeä ja surra sellaista mitä en ole menettänyt. Tänä vuonna mä nautin keväästä ja kesästä...siivoan koiran pissejä lattialta ja juoksen rappuja kiirellä alas ettei niitä vahinkoja tulis lattialle. Tänä kesänä mä mökkeilen ja nautin siitä, enkä mieti "eipä sitten tänä kesänäkään oltu raskaana" Tänä kesänä (tai syksyllä) mä otan sen tatskan, mistä olen parisen vuotta haaveillut...mutta näköjään oikea aika sille kuvalle tuli vasta nyt.
Vaikka pakko kaikista positiivisista fiiliksistä huolimatta myöntää, että kyllä korpee aika kovasti kaikenmaailman maisa torpat ja muut turhat julkkikset jotka sen vauvan saa alulle "heti ensiyrityksellä" (ja vaikka ikinä ei rumasti sais sanoo toisista...niin miks ihmeessä tommoset lehtien kustannuksella elävät vatipäät raskautuu niin helposti?) Ja oikeesti onko ne ämmät sopinu keskenään että syksyllä synnärille ja PAM kaikki ovat raskaana?
Ihana kun on jotain mitä odottaa! Uusi pentu siis :)
VastaaPoistaIhan kuin olisit puhunut omasta elämästäni. Juurikin olen itsekin alkanut tajuamaan että tässä menee elämä ohi ja elämättä, jos koko ajan vaan huolehtii ja murehtii sitä ja siitä mitä ei ole saanut. Tai saakokaan.
Ja täytyy olla samaa mieltä myös tuosta viimeisestä kappaleesta. Mua niin korpee lukee noita uutisia myös! Tups ja katse oikeaan suuntaan ja lööppikuningattaret ovat onnellisesti tulossa vanhemmiksi. Tosin eihän sitä tiedä onko nekin jo aikansa tätä meidän kulkemaa polkua kulkeneet, mutta silti!
Jospa mekin siis joskus :)