Enää kaksi pilleriä jäljellä...sitten odotellaan kuukautiset ja aloitetaan clomit...ja minua jännittää. Olen toiveikas, olen peloissani ja jännitän. Tilanne on jotenkin outo ja uusi, vaikka yritystä onkin jo ties kuinka monta kiertoa takana. Kuitenkin tämä lähes vuoden e-pilleri elämä ja niiden aiheuttama parantuminen munasarjoissa antoi toivoa ja uudenlaisen jännityksen tähän tilanteeseen...outoa. En koskaan aiemmin ole jännittänyt raskautumisen mahdollisuutta, se on ollut pieni toive...jonkilainen pakkomielle...ja alussa mahdollisuus, nyt tilanne on erilainen...tilanteesta tuli itselle jännittävä, ehkä jopa pikkuisen pelottava...entä jos nyt oikeasti voimmekin onnistua, entä jos tulenkin raskaaksi...mitä sitten? niin kauan olen ollut surkeana ja toivonut lasta, entä jos se haave toteutuukin...osaisinko olla äiti? osaisinko edes olla raskaana? Minua jännittää, kaksi pientä pilleriä ja meidän elämämme ottaa uuden käänteen...joko saamme toivomani tuloksen tai sitten lähdemme aivan toiseen suuntaan...kaksin uusiin seikkailuihin.
Loppujen lopuksi, elämä on elämistä varten...ei enää suremista, minä olen surutyöni tehnyt...olen sopeutunut ajatukseen, jos minusta ei tulekaan äitiä...
mutta tällä hetkellä pieni toivon pilkahdus on olemassa, pienenä kutkuttavana ajatuksena päässä, pienenä pilkkeenä meidän silmissämme. Tällä hetkellä me olemme toivekkaita, kuitenkin realisteja...olemme muuttuneet, tämä matka on kasvattanut meitä yksilöinä ja parina.
P.S.Ensimmäinen lukukausi käytynä ja tuloksena hyviä arvosanoja todistuksessa(nelosia ja vitosia...wihiii)...olen aika ylpeä itsestäni että sain koottua itseni ja opiskeltua kunnolla, vielä kun seuraavat kolme vuotta jaksan samalla tahdilla ja samoin arvosanoin kahlattua opinnot läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti