Turhuuksia

Pientä tiputtelua...ja kivut katosi, menee kyllä taas aivan Kuin viime kierrossa.... pikkusen annetaan vielä toivoa ja sit romahtaa kunnolla.Mun kroppa siis vittuilee mulle "Lällislällis ... luulitko oikeasti onnistunees? Elätteleppä vielä pari päivää toivoa..." Hiukka käyn huomenna rääkkää salilla tota kiusanhenkeä,siinäpä st piruilee menkkoineen...

Eilen mietin että miten osaisin edes suhtautua positiivinen tulokseen? En osaa edes kuvitella mitä se olisi... helpompi kuvitella lottovoitto ja mitä silloin tekisi. Lottovoiton tullessa tietäisin että rahat olisivat pian minulla,positiivinen raskaustesti toisi minulle uusia pelkoja (ei kai raskaus mene kesken... onko testi oikeassa vai onko minulle osunut se virhetesti? ja miljoona muuta asiaa, joita pelätä) Ärsyttää,en uskalla haaveilla äitiysvaatteista(miksi minä niitä ikinä tarvitsisin?) en halua kaupoissa hypistellä vauvan vaatteita(ei meille niitä ikinä osteta) pohtia vaunumalleja tai turvaistumista puhumattakaan....jos minä joskus raskaudun, en tiedä mitä sitten teen? Koko asiasta on tullut turhan abstrakti asia minulle ... täysi mahdottomuus,luultavasti positiivinen raskaustesti olisi minulle pahempi shokki kuin joka kuukausi toistuvat kuukautiset.

Hitto miten ihminen voi olla sekaisin...sillä haluan kyllä äidiksi, mutta jollain tapaa koko raskaus on muuttunut niin ISOKSI asiaksi,että pelkään etten sitä osaa hoitaa...lapsettomuuden kyllä.. mutta lastenhuonetta ja valintaa eri vaunujen välillä en.

(hiukka sekavaa... niin on olokin...)