Ei harmita, ei itketä, ei kiukuta...ei mitään...ei edes kipuja...Oudot kuukautiset :/
Huomenna lääkärin kanssa jatkojen suunnittelua, tästä se sitten lähtee - uusi vaihe meidän lapsiprojektissa....rankemmat hoidot, sijaisvanhemmuus ja adoptio pohdinnat.
Uskoisin että vuodenvaihteen jälkeen lähdemme adoptio asiassa etenemään, koska kroppa jaksoi juuri ja juuri clomikerrot niin miten sitten rankemmat hormoonihoidot? Mutta olenko sitten luovuttaja, jos en jaksa/halua vuosikaupalla hoitoja? Mutta toisaalta,entä jos vitkuttelemme adoption suhteen ja se kaatuu sen takia? Entä jos adoptio onkin meidän tiemme vanhemmiksi?
Mutta kävi miten kävi, meistä tulee aiti ja isä tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti