Koska meidän tilanne raahautuu kohti koeputkia ja sitä kautta lasta kohden, päätin että tässä kierrossa en välitä enää mistä...eli viime viikonloppuna ja testatun(kin) ovulaation aikaan tuli otettua viiniä (tietenkin punaista) ja useampikin chilishotti...baarissakin käytiin ja kohtuullisen paha krapula saatiin aikaiseksi,
lisäksi tenttikiukusta johtuen sorruin tupakoimaan ihan urakalla (keuhkot kärsii edelleen tästä tyhmyydestä)...onneksi tämä jäi ainoastaan tuohon iltan, eikä ole mieli tehnyt lisää...
Kaiken tämän sitten kruunasin kasalla erilaisia roskaruokia täynnä punaista lihaa (vatsa ei tätä arvostanut)...kasvikset ja siipikarja pysyköön mun ruokana, punainen liha vain satunnaisena vieraana hyvän pihvin muodossa.
Mutta kaikesta katumuksesta huolimatta...olipa kiva repsahtaa kaikesta kunnolla ja unohtaa terveelliset elämäntavat (ja kaikki kiukuttavat asiat) pariksi päiväksi...nyt jaksaa taas paremmin näitä kipujakin ja epävarman tulevaisuutemme.
P.s.jostain syystä adoptio pyörii enemmän ja enemmän mielessä ja meidän puheissa...lisäksi sijaisvanhemmuus on ajatuksena taas...
Hauskaa helatorstaita :)
kuulostaa hyvältä. Mun mielestä ei me voida lopettaa elämästä ja repsahtamasta aina silloin tällöin vaan sen takia ku yritetään tekemällä tehdä lasta. Kenen pää sitä kestää? Mä repsahtelen kans sillon tällön. Ja olen elämässä onnellisempi. Ja sitäpaitti, monet huumeidenkäyttäjätkin tulevat raskaaksi, eli ei se yhdestä/kahdesta viinilasista kerran puolessa vuodessa voi olla kiinni. Hyvä sinä. Osaat nauttiakin elämästä kaiken tämän keskellä.
VastaaPoistaOon kanssa enempi lämmittelemässä itteäni adoptioajatukselle, kuin uskoisin lapsettomuushoitoihin. Se kun kuitenkin on vain byrokratiaa ja kärsivällisyyttä. Ei tarvi miettiä mikähän hormooni nyt puuttuu, kun taaskaan ei kroppa saanut aikaan ihmisenalkua...
Kyllä toi repsahdus hyvää tekikin :) mulla itsellä toi adoptio siinäkin mielessä päässä pyörii kun ei noi hormoonit hyvää kropalle ja mielelle tee...
VastaaPoista