Vuosi sitten elettiin meidän viimeisen hoidon piinapäiviä...kipuilin, oireilin ja toivoin. Tänään olen itkenyt, olen surrut, olen nauranut ja ollut onnellinen, olen viimeistä kertaa jättänyt hyvästit sille elämälle...tänä vuonna en ajattele josko ensi vuonna meitä olisikin kolme. Sellaista ihmettä ei enää odoteta, tänä vuonna toivon että vuoden päästä meillä olisi vihdoin se rivariasunto...
Viimeinen vuosi on ollut ehkä elämäni oudoin. Olen joutunut pakon edessä muokkaamaan tulevaisuuden toiveitani ja joutunut luopumaan isoista osasta suunnitelmiani. Olen kyseinalaistanut kaikki haaveeni ja toiveeni (tätä teen edelleen). Olen ollut leikkausjonossa, poistunut jonosta koska kivut vähenivät...kivut tulivat takaisin ja nyt en tiedä mikä on suunnitelma. Olen valmistunut, en vieläkään ole töissä...vaikka luulin että sairaanhoitajat saavat heti valmistuttuaan töitä. Olen stressanut, olen ollut stressaamatta...olen nauttinut elämästäni, olen kironnut elämäni helvettiin.
No vuosi ei ole vielä päättynyt, katotaan mitä tässä vielä eteen tulee...nyt keskityn lillittelemään glögiä ja kuuntelemaan raskasta joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti