sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Adoptio

Siinä se nyt on...pyörii mielessä ja eksynyt jo keskusteluihin miehen kanssa. Mies joku aika sitten tokaisi jotain dokkaria katsellessa "ei se biologia vanhemmiksi ketään tee, vaan vanhemmat on ne jotka lapsen kasvattaa..." siinä oltiin hetki hiljaa ja tuli se sanottua ääneen...entä jos? Vieläkö jaksaisi siihen lähteä, olisimmeko valmiit siihen myllyyn minkä läpi on mentävä? Olisiko se meidän tiemme vanhemmiksi? Onko edes meille tietä vanhemmiksi?

Onhan adoptio vaihtoehtona ollut puheissamme iät ja ajat...kuitenkin enemmän sellaisena kaukaisena vaihtoehtona, jopa silloin kun hoidot loppuivat niin ei aika ollut kypsä edes ajatella sitä oikeasti. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin ajatus pyörii päässä. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, ehkä olen surrut suruni ja olemme saaneet aikaa itsellemme, aikaa meille.

En tiedä mihin tässä lähdetään, mutta pohditaan nyt ainakin...sillä pitää se kunnolla ajatuksen tasolla käydä läpi, ennenkuin lähdemme tuon kiven kääntämään.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa ajattelun arvoiselta tuo adoptio! Oletteko vielä päässeet ajatuksissa siihen saakka, että olisiko kyseessä kotimaan vai ulkomaan adoptio? Itse pyörittelen kaikkia vaihtoehtoja mielessä mukaan luettuna sijaisvanhemmuus. Onneksi on nämä vaihtoehdot vaikkei biologisesti omaa tulisikaan. :) En ole vielä päätynyt kumpaakaan vaihtoehtoon lopullisesti, päivästä riippuu, kumpi tuntuu paremmalta. Adoptiossa ei muuta vikaa kuin pitkä kesto ja kallis hinta, jos ulkomaan adoptiota suunnittelee. Toisaalta plussaa lapsen eksoottinen ulkonäkö ja alkuperä - ja pääseehän siinä matkustamaan kun lasta hakee! Sijaisvanhemmuudessa plussaa lyhyemmät odotusajat, mut lapsi on vain lainassa enkä tiedä, jaksaako sitä jatkuvaa yhteistyötä sos.toimen ja biovanhempien kanssa. Mut kiva että teillä tämä adoptioajatus herännyt! :)

    VastaaPoista
  2. Hei, kuulumisiasi lukemassa :) Kiinnostaa kuulla lisää adoptioajatuksestanne!

    VastaaPoista
  3. Pohtikaa rauhassa. Niin mekin tehtiin. Ja lopulta päätettiin lähteä prosessiin. Se on on toki pitkä ja vaivalloinen tie, mutta se tuo elämään myös paljon hyvää. Matkan varrella tapaa ihania ihmisiä ja oppii itsestään.

    VastaaPoista
  4. Sama täällä. Mielessä pyörii kovasti. Tuntuu vaan jotenkin tosi vaikealta ottaa yhteyttä ja edetä... mutta ilahduin oikein kun luin teidän ajatuksista. Noinhan se pitikin mennä. Ensin on surtava surut että voi kääntää seuraavan lehden... ihanaa olisi jos se olisi adoption kautta saatu lapsi.

    VastaaPoista
  5. Olen 2-vuotiaan pojan adoptioäiti, mutta takana on lapsettomuussuruja, pitkää odotusta, vertaistuen kaipuuta, suruja, pelkoja ja iloja. Mikäli haluatte vertaistukea kirjan muodossa, lukekaa kirja Toiveena adoptio. Kirja on tositarina adoptiomatkastamme (lapsettomuustiedosta alkaen) ja siitä miten tuo pieni poika luoksemme saapui ja kuinka ensimmäinen vuosi on sujunut. Mukana kirjoittamassa on sijais- ja kriisiperheäiti, joka piti pojastamme huolen ensimmäiset viikot, biologisen äidin harkinta-ajan, samalla pyörittäen arkea oman perheensä kanssa sijais- ja adoptioäitinä.
    Toivomme, että kirja tarjoaa vertaistukea ihmisille, jotka käyvät samaa tunteiden kirjoa lävitse. Toivomme, että ihmiset, jotka kohtaavat lapsettomia pariskuntia, sijais- ja adoptiovanhempia sekä erilaisista taustoista syntyneitä lapsia, osaisivat kirjan luettuaan asettua hieman paremmin asemaamme ja ymmärtää mitä koemme.
    Voit tutustua kirjaamme: www.avoinadoptio.com tai laittaa meille sähköpostia: info(a)avoinadoptio.com.

    VastaaPoista
  6. Moi! Mitä kuuluu? Olisi kiva lukea sun kuulumisia :)

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Löysin hiljattain blogiisi ja olen lueskellut tuntojasi lapsettomuudesta. Hyvin tuttuja minulle, takana epäonnistuneet pitkät hoidot, myös lahjasoluilla. Päätimme kuitenkin lähteä adoptioprosessiin ja nyt olemme kotimaasta adoptoidun vajaa 2-vuotiaan pojan vanhempia :) Rohkeasti vaan laittamaan prosessi alulle, jos se tuntuu oikealta. Itse ajattelin, että jos selvisin lapsettomuushoidoista, selviän kyllä adoptioprosessistakin. Eikä se sitten ollutkaan lainkaan niin raskasta kuin hoidot, koska adoption kautta vanhemmuus oli oikeasti mahdollista. Paljon tietysti joutuu asioita miettimään neuvonnan aikana, mm. lapsen terveyteen liittyviä asioita.

    VastaaPoista