Tämä viikonloppu, lapsettomien lauantai... äitienpäivä sunnuntaina. Tämä viikonloppu on erilainen kuin muut. Tämä viikonloppu on minun, tänä vuonna nautin lapsettomuudestani ja juhlistan rakasta äitiäni. Tänä vuonna tämä viikonloppu on juhlan, ei surun viikonloppu.
Monta vuotta se vei, mutta mä olen hyväksynyt itseni. Olen oppinut elämään elämääni tällaisena kuin olen. Joo mikä parasta olen oppinut rakastan itseäni ja vikojani...mutta lapsettomuus ei ole vika, se on osa minua. Osa joka nykyään ei ole minun suruni vaan mahdollisuus. Outoa mutta totta, lapsettomuus lopulta oli mulle se tilaisuus, se lahja mikä sai elämään elämääni omana itsenään ja tekemään ne päätökset joiden myötä elän elämäni parasta aikaa ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti