TTC united

Eksyinpä sitten takaisin tänne...eli aanatomiat jääköön myöhemmäksi, onneksi ne on nauhalla joten voin katsoa kun jaksan.

Omaksi tavoitteeksi laitoin innostumisen jostain uudesta lajista, ajattelin että liityn johonkin salille ja etsin uuden lajin lenkkeilyn kaveriksi, ehkä kaksi ;) Lenkillähän minä kipittelen pitkin kylää päivittäin koirien kanssa, hölkkäilyt on jostain syystä jääneet ja mennään kävellen, mutta liikkumista se sekin. Elikkäs nyt taidan tutustua noihin kaupungin salien tarjontaan (ja tarjouksiin) että mihinkä sitä nokkansa tunkis...jos nyt muutamaa lajia kokeilis ja sitten niistä parhaat ottais vakituiseen käyttöön.

Lokakuuta lähestyen

Syksy etenee hirveää vauhtia, muutto on ohi ja tavarat paikoillaan. Koirat kotiutui todella hyvin, mikä oli pikkuinen ihme aiempaan muuttoon ja stressiin nähden.  Muutenpa meille ei ihmeitä kuulu, minulla aika kuluu opintojen parissa ja lapsiasia on toistaiseksi jäänyt aika taustalle...kun vielä seksi palais elämään.

Yritän vähän paremmin kirjoitella kunhan on enempi aikaa, nyt on kaksi videoluentoa kuuntelematta joten sydämen asioihin ja verenkiertoon käytän tämän aamun :)

Uutta...niin kauheasti uutta

Syyskuu toi syksyn tullessaan ja meillä elämä muuttui aika paljon parissa viime viikossa.
Elikkäs, mulla alkoi opinnot nyt syyskuun alussa...hirveästi kaikkea uutta tullut ja onnekseni huomasin että oikeasti olen kiinnostunut alasta, joten onneksi kouluun pääsin. Innolla odottelen jo keväällä tulevaa työharjoittelua ja muutenkin sitä että lähtee opiskelut kunnolla käyntiin, kuitenkin tuo ensimäinen viikko oli oikeastaan kaikenmaailman orientoitumista yms, oli meillä muutama anatomian luento, jotka olivat todella mielenkiintoisia...ja ironista mutta totta, saatiin ensimäiselle ryhmätyölle aiheeksi kuukautiskierto ongelmineen (luulisin että minulla jotain tietoa on jo miten hormoonit heiluu kierron aikana)

Lisäksi meidän muuttoprojekti etenee, asunto on jo tiedossa ja nyt pitäisi siis pakata tavarat ja myydä ylimääräiset pois...sillä olen jo uuden sohvan ja kirjahyllyt ostanut ja onhan meillä aika paljon ylimääräistä tavaraa kun kaksioon kolmiosta muutetaan. Ei ehkä ihan loogisin ratkaisu muuttaa pienempään, mutta rahatilanteen takia pakko näin tehdä ja onneksi saatiin asunto kivalta paikalta. Pelkäsin kovasti että joudutaan jonnekin petosen perukoille muuttamaan, enkä sinne oikeastaan olisi halunnut ollenkaan. Nyt kuitenkin saatiin lähempää keskustaa ns.rikkaiden alueelta kaupungin vuokrakaksio.

Eli näillä mennään, ovulaatio tuli ja meni, ja nykyään ovulaatio aiheuttaa verenpaineiden laskemista niin alas että taju meinaa mennä, eli eiköhän tässä polilla lähdetä käymään...mutta en jaksa enää tuotakaan murehtia, eiköhän me jonoteta ivf:n kerran, ainakin viimeisin ajatus oli että kokeillaan noi clomit ja kerran ivf, katsotaan sitten miten jatketaan.

Ärsytys

Vaikka olenkin sinänsä sinut oman tilanteeni ja raskautumisen vaikeuden kanssa, niin edelleen en pysty lukemaan blogeja, joissa kerrotaan raskautumisista...varsinkaan niitä, joiden ensimäisissä teksteissä tuskaillaan sitä miten vaikea on raskautua (kun ollaan yritetty kolme kuukautta eikä mitään tapahtunut) tai niitä, joissa oltiin sovittu miehen kanssa että yritys aloitetaan tulevana talvena ja kabum ollaankin raskaana heti...itseasiassa nämä jo ottaa päähän siinäkin, että usein tommosia "ihmeraskauksia" kun ei satu (varsinkin jos ehkäisy on kunnossa) ja näissäkin parissa blogissa on selkeästi kyllä käynyt ilmi ettei nainen/tyttö ole niitä pillereitä syönyt vaikka asia niin sovittiin. 
En pysty käsittämään tuollaista moraalittomuutta ja valehtelua parisuhteessa, miten voi olla miettimättä mitä tuollainen teko selvitessään tekee suhteelle ja lapsen ja isän suhteelle, jotenkin en usko että valheella voidaan mitään pitää kasassa tai rakentaa. Välillä en ihmettele ollenkaan että meitä naisia pidetään kieroina ja juonittelevina.

Tulipas kauheaa moralisointia, mutta oikeasti ottaa pannuun tommoset tapaukset...ja se ettei ne rehelliset aina saa lapsia, vaikka kummatkin vanhemmista niitä haluaisi :(

Ja uuteen kiertoon...

Vuosisadan kiukkukipumasennusmenkat vihdoin ohi ja pystyn taas elämään ihmisten keskuudessa...ja jopa mieheni sietää minua taas, näköjään koiratkaan eivät enää kiusaa minua kaikilla keksimillään tavoilla. Taisin olla viimeisen viikon aika kamala noita-akka.

Tämän kierron vielä olemme ilman mitään lääkkeitä, seuraavaan olen clomit jo hommannut...haluan vaan aloittaa noi opintoni ilman ylimääräistä seksistressiä ja toisaalta haluan meidän reissunkin tehdä ilman ylimääräistä stressiä...eli voipi olla että vielä kaksi kiertoa mennään luomuna ja sitten hormonoidaan. Eipä sillä ettenkö meinaisi testailla ovulaatiot ja käyttää ne hyväksi, mutta muuten en meinaa stressata...pitää tietty ne testitkin ostaa jos niitä meinaa käyttää, ois ehkä vaan helpompi säännöllisesti joka toinen päivä kaapata ukko tonne punkkaan...

Kattoo miten se toimis(säännöllinen seksi siis...ei ukko, oletan että se toimii ihan hyvin), eikä sen enempiä koko asiaa miettiä. Millaista olisi elämä ilman omien limojen ja kiertopäivien tutkailua...joku hämärä muistikuva sellaisesta elämästä on, siitä vaan on suhteellisen kauan kun niin on ollut. Samalla voidaan ton miehen kanssa miettiä edelleen sitä kysymystä että mihin asti ollaan valmiita menemään saadaksemme sen lapsen. Onko se raja noissa clomeissa ja ovulaatiotesteissä...ja lisäksi kokeillaan kaikki vanhan(ja uuden) kansan pirkkaniksit, vai meneekö se kuitenkin siihen että kokeillaan IVF-hoitoja...ja lähdetäänkö mahdollisesti adoptoimaan jos mikään ei toimi, vai ollaanko vaan onnellisesti kaksin?

Vaikeita kysymyksiä, mutta katsotaan mihin tämä johtaa...toistaiseksi tie vie kouluun, pienempään asuntoon (toivoakseni saunalliseen sellaiseen) ja toivoakseni pian myös Pariisiin.

Huono päivä

Minulla on tänään huono päivä...tiedän menkkojen alkavan pian, sen verran on taas kipuilua ollut että tuntuis kysta palanneen pillereistä huolimatta. Lisäks on taas semmonen "mikääneiikinäonnistu,enkäikinäsaalapsiajamieskinvarmaanjättääminut"-päivä. Ei mua noi menkat ees sinänsä harmita, tää menkkoja edeltävä kaikkionpaskaa-olotila harmittaa...vaikka ite tiedostan etten mä oikeesti tämmönen negatiiviNelli ole (enää) niin aina nää menkkojen alkupäivät on ihan hirveet, fyysisesti ja psyykkisesti. Ovat aina olleet.

Mutta jotain positiivista, meidän asuntohakemus on edennyt niin pitkälle että ollaan jonossa ensimäisinä. Jospa sitä pääsis pian pienempään asuntoon muuttamaan. Vaikka rakastan tätä asuntoa ja varsinkin aluetta, niin tämänhetkinen rahatilanne (ja miehen mahdollinen lomautus) ei todellakaan annan aihetta asua tässä asunnossa ja tällä vuokralla...mutta katsellaan miten käy, toivottavasti mies ei jää työttömäksi ja silloin sitten halvempi kämppä antais mahdollisuuden säästää kunnolla ja ehkä pääsisin keväällä italiaan, kun toi pariisi tulee nyt syksyllä niin jospa sais kunnon matkakassan säästettyä ja pystyis vaikka kerran pari vuodessa reissaamaan ;)

Pohdintoja

Olemme viime viikkoina mieheni kanssa puhuneet mahdollisuudesta olla lapseton...vapaaehtoisesti lapseton...voimmeko koskaann olla vapaaehtoisesti lapsettomia, kun kuitenkin vielä ainakin toistaiseksi pienimuotoisesti yritetään ja jos päädytään siihen että yritys jää vain clomeihin eikä mennä rajumpiin hoitoihin. 

Siis voiko monta vuotta yrittänyt pari olla vapaaehtoisesti lapseton, jos jossain välissä päättää että antaa asian olla, meillä on hyvä kaksin...vai mitä hittoa me olemme. En kuitenkaan halua loppuelämääni olla Lapseton, se jota surkutellaan kun ei ole äidiksi tullut. 

Ja tällähetkellä haluan ottaa elämäni haltuun ja päättää itse olenko lapseton vai en. Siksi yritys ei ole enää pakonomaista, seksi on mukavampaa ja olokin rennompi. Mitään ei ole pakko tehdä, eikä mikään ole vielä varmaa ja lopullista...sillä mehän vain yritämme ;)

I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium