"Ei lapsia tehdä...niitä saadaan" näin kaverini mulle tokaisi jokunen päivä sitten, kun yritin kertoa mitä minulle kuuluu, siinä hetken mielijohteesta tokaisin takaisin "entä jos kaikki ei vaan saa lapsia tekemättä?" meni kerrankin tämä kaveri hiljaiseksi...
Tuosta lauseesta lähti sitten ajatus kirjoitella tuntojani näin blogin muodossa.
Olen siis 32-vuotias naimisissa oleva nainen, olemme lasta yrittäneet lähemmäs kolme vuotta. Minulla on endometrioosi, joka on syynä meidän lapsettomuuteen. Toistaiseksi vielä kokeillaan vain clomeilla, mutta seuraava vaihe sitten on IVF-hoidot.
Tämän blogini tarkoitus on vaan selkeyttää omia ajatuksiani ja ehkä niin sitten saada jonkinlainen rauha pääni sisälle, en haluaisi olla näin katkera ja suoraan sanottuna inhottava ihmisraunio joka minusta on tullut viimeisen kahden vuoden aikana.
Löysin blogisi ja aloin lueskella. Tilanne on eri kuin meillä enkä voi ymmärtää mitä kaikkea käyt läpi mutta ymmärrän jotain katkeruudesta ja vihasta.
VastaaPoistaMeillä on kolmevuotias tyttö. Nyt, puolitoista vuotta pojan kuoleman jälkeen kun alan olla ehkä valmis uuteen raskauteen, en uskalla edes sanoa ääneen: "Mitä jos meille ei enää tulekaan vauvaa".