Olen viimepäivinä pohtinut osaisinko olla äiti...onko meistä vanhemmiksi? En tiedä pohjustelenko tässä itselle tulevaisuutta ilman lapsia, pehmitän tietä lapsettomaksi pariksi...vai onko tämä keinoni olla realisti ja intoutumatta tässä kierrossa niinkuin edellisessä.
Onnekseni mieheni on edelleen toiveikas ja pitää minua pinnalla, kun alan epäillä mahdollisuuksiamme omaan lapseen...ja saa minut uskomaan tulevaan. Clomit syöty ja loppuviikosta ultra, toivotaan että tämä kierto on meille positiivinen :)
Tsemppiä! Sama täällä, mies uskoo ja toivoo ja minä varaudun pahimpaan. Toivon että mies on oikeassa (kerrankin)...
VastaaPoista