Minä luovutan...jätän toiveet jouluihmeestä ja keksin jotain muuta,inhoan itseäni tällaisena ja inhoan elämääni tällaisena...en tunne enää itseäni ja tunnen katoavani, en ole enää mitään tai kukaan...olen viallinen ja vajavainen. Vielä muutama kuukausi sitten olin toiveikas ja onnellinen, nyt olen clomien turvottama hormoonihirviö.
Ensi syksyn harjoittelupaikka virallisesti hyväksytty, jotain hyvää sentään...on jotain odotettavaa jotain joka oikeasti tapahtuu.
(en siis lopeta clomeja tai hoitoja yleensäkään...en vaan enää jaksa odottaa ihmeitä,vaan keskityn muihin asioihin elämässäni, niihin joihin voin vaikuttaa...toukokuussa sit uusi tatuointi)
Avartavaa katsella taisteluanne lapsettomuutta vastaan. Täällä yritystä on vasta 2 vuotta takana. Tai tällähetkellä se on "vasta", kun luin, että teillä on mennyt tuplaten se aika.. Itsellä kaksi kaveria tällähetkellä odottavassa tilassa, joten odotukset näihin suuntiin on kovat..
VastaaPoistahttp://elsanblogitus.blogspot.fi/
Mulla samat fiilikset, ollaan siis kaikki lapsettomat viallisia ja vajavaisia.. Minkälaisen tatuoinnin ja mihin? Mieki oon nimittäin ottamassa tatskaa huhtikuussa!
VastaaPoistanilkan tatuointia ajattelin jatkaa, on tommonen merihevonen siellä ja ajattelin jos siihen jotain härpäkettä ympärille ottais ja piilottais pari omaa Salaisuutta sinne :)
VastaaPoistaOo :) Tatuoinnit joilla on merkitystä, ovat just niitä kauneimpia.
VastaaPoista