4.viikkoa sitten romahdin,
4.viikkoa sitten raivosin...
4.viikkoa sitten ensimmäinen IVF antoi meille negatiivisen tuloksen...
4.viikkoa sitten tuntui että uppoaa uppoamistani, enkä tule koskaan nousemaan.
Viimeisen
4.viikon aikana olen nähnyt ihmisten kuolevan...
Olen lohduttanut surevia omaisia...
Olen nähnyt miten raastavaa on omaisten tuska kuoleman tullessa...
Olen hyväksynyt elämäni (toistaiseksi) lapsettomana...
Olen ruvennyt toivomaan uudestaan
Huomenna menen keskustelemaan psykologin kanssa...
Halaus sinulle, Feeniks!
VastaaPoistaMutta olen kuitenkin iloinen puolestasi, että teit päätöksen mennä sinne psykologin juttusille! Toivottavasti saat sieltä tarvitsemaasi apua! <3