Kierto kestänyt 5viikkoa, eikä merkkiäkään kierron vaihtumisesta ole...liekkö joulukuulla pääsen kuukautisia ilmoittamaan jos kierrot venyy näin pitkiksi...jos tässä ennen joulua edes uuteen kiertoon edes päästään. Tämä taas tarkoittaa hoitojen siirtymistä(ja taas menee harjoittelu paskaks sen takia)...vittu tätä paskaa kroppaa.
En edes usko että tulevakaan hoito meille lasta tuo ja puheissakin puhutaan enemmän ja enemmän adoptiosta.
Suoraan sanottuna olis helpompaa, jos en lasta haluaisi. Tämä suo, missä nykyään rämmin ei näytä loppuvan koskaan. Päivä päivältä usko onnistumiseen pienenee ja katkeroituneena katselen toisten onnistumisia (sori tytöt, mutta päässä pyörii vaan "jep tietysti niillä onnistui hoito...mitenkä muutenkaan...") olen helvetin kateellinen niille pitkään yrittäneille, jotka onnistuivat. Olen helvetin kateellinen niille, jotka saivat pakastimeen alkioita. Olen siis kateellinen teille, jolla on toivoa ja uskoa tulevaisuuteen (omaan lapseen) mulla ei sitä ole. (Eikä tule)
Ehkä pitäis luopua biologisesta lapsesta haaveena ja lähteä adoptio prosessiin, vaikka kyllähän sekin johonkin kaatuu kuitenkin.
Jep tämä akka jää kiukuttekemaan tänne asemalle yksinään, jospa jonkun junan kyytiin joskus pääsisin...
En osaa nyt mitään kovin lohduttavaa sanoa... :( Mutta ymmärrän sua kyllä ja nuo tunteet ovat täysin oikeutettuja! <3 Älä ole niin ankara itsellesi, et ole mikään katkera ämmä vaikka se voi välillä siltä tuntuakin!
VastaaPoista