keskiviikko 4. helmikuuta 2015
poistumisia
Musta tuntuu että mun on aika pitää taukoa täältä, jokseenkin oma toivottomuus kasvaa kun luen muiden blogeista hoidoista ja toiveikkuudesta, onnistumisen odottamisesta...mun on kuitenkin hyväksyttävä elämäni lapsettomuuden kanssa...etsiä toisia polkuja minne suunnata, niin pakko repiä itseäni pois täältä. Vaikka tämä eräänlainen henkireikä ja turvapaikka onkin ollut, niin nyt en tiedä mitä täältä enää saan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taasen kerran samat mietteet. Me on oltu koko ajan sillä linjalla ettei lähdetä ivf:ään niin on vain pakko alkaa tätä hyväksyä. En ole itse nyt kirjoittanutkaan mitään. Pitäs päästä irti tästä lapsettoman identiteetistä - tuntuu, et blogin pitäminen ja muiden lukeminen vahvistaa sitä.
VastaaPoistaTauko tekee hyvää. Ja aina voi palata purkamaan pahaa oloa tai ihan mitä vaan, jos siltä tuntuu. Vähempi mäkään enää jaksan kirjoittaa. Kun ei oo oikein mistä kirjoittaisi.
VastaaPoistaToivon auringonpaistetta, aamu-usvaisia kukkasia polkusi varrelle. Pysyt ajatuksissani taistelijana. Elämä jatkuu. Toivottavasti tulevat taistelut olisivat sinulle helpompia. Olisit sen ansainnut. <3
Kaikkea hyvää jatkoon sielunsisareni!
Suuri pala lähtee siinä vaiheessa, kun sinä lakkaat kirjoittamasta. Mutta ymmärrän toki hyvin sen, että mitä ajattelet. Itsellänikin on välillä taukoja ja hiljaisempia aikoja ja hoitojen aikaan taas näppis sauhuaa. Mutta sitä en kiellä, etteikö mieli pyörisi vähän liikaakin lapsettomuuden ympärillä blogin myötä. Olen mielestäni jopa vähän eristäytynyt ja purkanut kaiken tuonne blogiin. Henkireikä se on, mutta onko jopa liian hyvä sellainen?
VastaaPoistaMä, taidan jatkaa seikkailujani ainakin hetken tuolla toisessa blogissa, tykkään kuitenkin kirjoittaa, mutta pakko vähän repiä itseäni irti täältä...on muutakin elämää elettävänä. Varsinkin kun ei nyt kyllä hoitoja ainakaan ole tiedossa, kyllä mä tänne tulen kertomaan mitä ne mun päänmenoks on keksiny, kunhan kertovat mullekin.
VastaaPoista