Monta vuotta olen haaveillut omasta lapsesta...siitä haaveesta nyt on vaan luovuttava ja katsottava tulevaisuuteen muiden haaveiden myötä. Muisteltava niitä mistä haaveiltiin ennen tätä lähes kuuden vuoden koitosta, koitosta jonka aikana olen hukannut ja löytänyt itseni. Olen kasvanut ja tullut vahvemmaksi. Olen löytänyt itsestäni sellaisia voimavaroja joita en uskonut olevan olemassakaan. En ehkä olisi halunnut tätä kaikkea käydä läpi löytääkseni vahvuuden itsessäni, mutta tämä tie minulle annettiin kuljettavaksi ja sen olen nyt rämpinyt läpi...en vaan lopussa saanut sitä "palkintoa", mitä odotin vaan muuta...löysin uusia tai vanhat haaveeni.
Mä olen aina haaveillut matkailusta, siis haluan nähdä maailmaa...en rantalomailla vaan kulttuuria, uusia kaupunkeja ja elämyksiä. Mä toivon että vielä joskus työskentelen ulkomailla, ehkä jossainpäin eurooppaa ja sieltä käsin sit kävisin katselee muita euroopan kaupunkeja. Olen kertaalleen ollut opiskelijana vaihdossa 3kuukautta briteissä, olen asunut kesän jenkeissä ja viettänyt joulun ja uuden vuoden alankomaissa. Olen käynyt pakettimatkoilla ja matkannut omin keinoin...ja huomannut että matkailu omin keinoin on se "mun juttu".
On oikeesti kivaa kytätä lentojen hintojen kehitystä, etsiä juuri sille reissulle paras majoitus. Tsekkailla kohdemaan bussi- ja juna-aikatauluja...miettiä mikä olisi sillä kertaa meidän reissun kulkuneuvo. Ja sitten se fiilis, minkä saat kun pääset sinne kohteeseen...oli se sitten sateinen lontoo tai aurinkoinen pariisi (lontoossa olin talvella, pariisissa elokuussa...siitä johtuen noi säät, ei mulla mitään oletuksia siis ole) Se hetki, kun lentokone tulee kohteen ylle ja voit ikkunasta katsella miten pienet pisteet muuttuvat taloiksi ja autoiksi...ja se hetki kun astut ulos kentältä, haistat uuden maan tuoksut ja kuulet uuden maan äänet. Se on huikeeta...sitä mä haluan kokea lisää!
Meillähän nyt on buukattu matka italiaan, se muuttui lähes kahden viikon matkasta viikoksi, mutta kyllä siinäkin ehtii. Samalla kun odotamme kesän matkaa, suunnittelemme jo talvelle lomaa Keski-Eurooppaan...ehkä tänä vuonna vietämmekin joulua ihan toisenlaisissa maisemissa.
Eli minä haaveilen matkoista, uusista maista ja kokemuksista...ja näitä lähden toteuttamaan, sillä näihin haaveisiin voin vaikuttaa ja niitä voin toteuttaa. Pala palalta mä elän taas, vaikkakin erilaista elämää kuin luulin tässä vaiheessa eläväni. Mutta mä haaveilen taas ja se on hyvä....todella hyvä.
Just nyt ei ole aikaa lukea kaikkia tekstejä tai teidän historiaa sen tarkemmin. Halusin kuitenkin tulla toivottamaan jaksamista ja onnea elämään! Omassa blogissani en tätä ole mainostanut enkä mainosta (koska se on täysin epäolennainen asia siinä aiheessa), mutta... Itselläni on takana kaksi keskenmenoa, blogissa seikkaileva AV on IVF-lapsi ja pikkuveli luonnonoikku, jonka ei koskaan pitänyt olla mahdollinen. Kahdeksaan vuoteen mahtui juuri nämä neljä raskautta. Edes AV:n "kaksosalkioita" ei koskaan saatu siirrettyä niiden tuhoutuessa sulatuksessa. Tiedän olevani enemmän kuin onnekas kahdesta päivän piristeestä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
VastaaPoistaToivon, että saat matkailusta edes osan siitä, mitä et syntymättä jääneiltä lapsilta saa. Se on toinen asia, mikä sinua ja minua yhdistää. Matkailu on niin mahtavaa, että en tiedä, mitä tekisin ilman sitä. Tämä rakkaus on istutettu myös lapsiin maita ja mantuja rinkat selässä kulkiessa. Tällä hetkellä suunnitellaan määräämättönän pituista tulevaisuutta Afrikassa. Kuten AV itse sanoi "olen kunnossa tai en, niin mennään". Mitä siiten voi vastata? Kamelilla pääsee siinä missä pyörätuolillakin :D