kuulumiset ja hiljeneminen

Leikkausjonoon pääsin viimein, ensin magneettikuvaus ja leikkaavan lääkärin tapaaminen... cerazeten syömistä jatkan ja hoitoja ei siis nyt mietitä, vaan hoidetaan tota endoa. Aika shokki oli kuitenkin tuo käynti, endoa näkyi kohdunsuulla, lisäksi kohtu oli liimautunut taakse...toinen munasarja samoiten, lisäksi emättimen ja peräsuolen välissä oli endo"palleroita" ja vahvasti epäili että kohtu voi olla aika rupusessa kunnossa...nyt sitten sulattelen tuota tilanteen hirveyttä. Aurallisen migreenin vuoksi keltarauhashormonien käyttö kielletty..niin toikin selvis tossa jokunen aika sitten että mulla semmonenkin on...joten ei oikein hirveesti noita lääkkeitä ole käytettävissä.
Eli tällä saralla mulla ei ole enää hirveesti sanomista...en tiedä lähdetäänkö leikkauksen jälkeen vielä jotain kokeilemaan vai annetaanko elämän mennä omia uriaan tällaisena. Ainakaan tänä vuonna me ei lähdetä hoitoihin, mä haluan saattaa kouluni loppuun ja miettiä mitä sitten...haluan reissata ja toteuttaa haaveitani.
Meistä tuli kummitäti- ja setä, pääsimme mukaan pienen vauvan elämään enemmän kuin luulimme ikinä pääsevämme. Välillä kyllä harmittelen miten hyvä isä miehestäni olisi tullut, jos hän vaan oisi saanut mahdollisuuden.

Luulen, että blogi vähitellen hiljenee. Yritän elää elämääni, sitä toista elämääni ja se vaatii, että revin itseäni irti täältä...Mun elämä etenee pois asemalta, täysin eri suuntaan kuin luulin....en päässyt niihin odottamiini juniin vaan lähdin ulos asemalta ja rupesin elämään elämääni.

Kiitos teille kaikille, jotka olette mukanani kulkeneet tämän pitkän taipaleen...


ps.saatan mä vielä välillä tääällä kiukuta miten väärin tää on, sillä huutava vääryys tää edelleen mun mielestä on.