Ihan vaan muistiin. Moneen vuoteen ekat menkat joihin ei liittyny mitään odotuksia, eikä aloiteta tai lopeteta mitään hormoneita...jokseenkin outo fiilis.
Mä siis alkuvuoden aikana testasin orgametrilin, cerazeten ja visannen...migreeniä, vuotoa ja masennusta. Nyt sitten mennään kipua hoitaen, mulle ei enää mitään hormoneita tungeta...ja tiiättekös mitä, ekaan kertaan mä oon selvinny vähällä lääkityksellä menkoista, tänään jopa pyöräilin viiden kilometrin lenkin...Minä, joka ei herran aikoihin ole tärinäkivun vuoksi ole voinut pyöräillä, pyöräilin ja nautin siitä. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen ollut kivuton...tai no kivuttomampi kuin vuosiin. En ole päivittäin syönyt särkylääkkeitä, enkä nyt vuodon alettua ole tarvinnut kolmiolääkkeitä kuin yhden kerran.
Viikolla 17 olisi kuulemma magneettikuvaus, samoihin aikoihin taisi olla lääkärin tapaaminen ja selviää leikataanko milloin vai tuleeko taas tuomio ettei leikata. Vaikkakin nyt eivät voi vedota siihen että lapsettomuushoidot ensin, joten enköhän mä puukon alle pääse.
Mitäs muuta...oppari alkaa olla valmis, siis oikeesti valmis! Mun opinnot alkaa lähestyä loppuaan ja kesälle toivon saavani sairaanhoitajan sijaisuuden. Hurjalta tuntuu että jouluna mulla on opinnot kasassa ja vuoden pääästä olen töissä. Ihan ku oisin vasta hetki sitten aloitellut opintojani.
Toisaalta hurjalta tuntuu sekin että olen kirjoittanut tätä blogia neljä vuotta, lasta yritimme lähes seitsemän vuotta...joulukuussa 2008 jätettiin ehkäisy pois. Rahaa paloi lääkkeisiin ja jalkojani sain levitellä ties kuinka monta kertaa...tekisinkö kaiken uudestaan? En, koska meidän tiemme päättyi lapsettomana kaikesta huolimatta. Jos saisin aloittaa alusta, vaatisin laparoskopian ensin ja sitten hoidot. En lähtisi niin montaa kiertoa pelleilemään clomeilla. Monissa blogeissa päätös on toinen, saadaan lapsi ja kerrotaan miten tekisi kaiken uudestaan, mutta en minä niin voi sanoa. Minä en saanut mitä halusin, vaan minä jouduin etsimään uuden suunnan ja tien elämässäni....kyllä minäkin olisin halunnut sanoa että tekisin kaiken uudestaan koska...
kyllä se vaan välillä riipii niin syvältä, se suru lapsettomuudesta.
Ihanaa, kun kirjoitit <3 Niin kovasti aina odotan sun kuulumisia.
VastaaPoistaVoin yhtyä tuohon, että clomeihin en koskisi pitkällä tikullaan. Ja muuten mä olen voinut myös todella hyvin, kun sain sen yhden taukokierron tuohon hoitojen väliin. Aloitin berberiinin, sain verensokerien heilahtelut tasaantumaan, enkä yhden yhtä särkylääkettä ottanut kuukautisten aikaan.
Ja peukku leikkaukselle! On jo aikakin sut leikata! Ihmettelen, että näin pitkälle sitäkin venytetty. Tiedätkö missä sut mahdollisesti leikataan?
Onnea kohta valmiista opparista. Mennään näilläkin elämän sektoreilla samaa tahtia. Gradu pitäsi kohta palauttaa ja jouluksi yrittää saada paperit ulos. Olotila, kun ei enää odota ihmettä on kummallinen ja outo. Ei enää pety niin paljoa, mutta ei sitä kyllä kovin helpottunut olokaan ole. On jotenkin väsynyt ja tyhjä.
VastaaPoistaOon myös miettinyt, että pitäisikö tuota endoa hoidattaa, mutta mikä se hoito olisi? IVF? Lääkäri sanoi, ettei sille mitään tarvitse tehdä. Eli mun kroppa on ja pysyy tulehdustilassa, jos se endo sitä nyt tarkoittaa. Ehkä se aiheuttaa lapsettomuutta ehkä ei. Mutta sitä on jo niin väsynyt toivomaan mitään.
Oot rohkee likka, kun uskallat miettiä tekisitkö toisin. Ehkä se on avain hyväksymiselle lopulta. Oishan se ollut lystiä, jos ei ois tarvinnu ees ajatella mitä tästä kaikesta seuraa. Jos se elämä ees joskus menisi niinku strömsössä. Vaan ei. Tuulta purjeisiin <3