Ajatetuksia...sekavia sellaisia

Ehkä tämä talven pimeys (ja kadonneet lumet) tai valmistuminen...tai mikälie on saanut pohtimaan miten tästä eteenpäin. Töitähän tässä pitäisi saada, tää loppuvuoden tilanne nyt on mitä on ja enemmän nyt odotankin että tammikuussa pääsen lastenpuolelle töihin...ainakin pieni mahdollisuus olisi :)

Mutta...olen viimepäivinä miettinyt, että pitäiskö sitä vielä jossain välissä jaksaa lahjasoluhoito...tunteet on todella ristiriitaiset, sillä en oikein tiedä haluanko lapsen vai onko tämä joku oma perfektionisti-juttu. Haluanko lasta lapsen vuoksi vai sen vuoksi etten kestä epäonnistumista?

Ja jos tuohon lähdettäisiin, niin sitten pitäisi leikkaukseen mennä tai jollain tavalla toi endo kuivattaa kasaan. Sillä ei mitään hyötyä maksaa kalliita hoitoja siitä että tonne endon runtelemaan kohtuun tungetaan alkio kuolemaan.

Mutta haluanko oikeasti hoitoja...haluanko oikeasti lapsen? Hirveän sekavat fiilikset. Kuitenkin tänne on selvitty ja elämä on ihanaa tällaisena...ja pikkusen epäilen että tämä hoitojen pohdinta johtuu tästä että olen flunssassa kotona ja mietin millä nyt täytän elämäni. Ehkä pitää odottaa siihen että olen töissä niin saan selvyyden mitä oikeasti haluan...haluanko tekemistä itselleni vai lapsen? Kun tiedän että nyt haluan ruveta myös luomaan uraani siihen suuntaan minne haluan päätyä...tällähetkellä minulla on aika tarkka suunta ja tavoite, minne haluan vielä töihin mutta tiedän että se vie aikaa ja vaatii työtä.

Nämä päätökset olisi helpompia kun olisi nuorempi...olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Tässä iässä pitää vähitellen miettiä mikä on tärkeintä...ja toisaalta miettiä myös sitä mikä on lapselle paras. Onko minusta äidiksi, haluanko äidiksi ja olisinko hyvä äiti?