Isänpäivä

Nääh...eipä tuo sen ihmeellisempi ollut kuin muutkaan päivät, ei miehellekään. Ainut ero aiempiin vuosiin oli se ettei käyty ukin tai isän luona, kun kumpainenkin oli reissussa. Möllöteltiin kotosalla ja kateltiin simpsoneita...vuos sitten kateltiin niitä mun vanhempien luona.
Tänä aamuna kysyin mieheltä, tuntuuko pahalta "ettei pääse viettämään isänpäivää"...johon mies tokaisi vaan että eiköhän me isänpäivää vietetä jatkossakin niinkuin tähän saakka, juhlimalla omaa isää...ja ei hänestä ei tunnu pahalta vaikkei meille lasta tulekaan. Meidän elämä kulkee näillä raiteilla kaksin nyt.

Mitäs muuta? No meille tuli uusi koiruus, reilu viikko ollaan opeteltu elämään puoli vuotiaan irliksen kanssa ja hyvin on mennyt. Poju on jo sisäsiisti ja remmissäkin jotenkin oaa liikkua, enimmäkseen ollaan puistoiltu jotta poika saa meidän likkojen kanssa juosta ja telmuta, tutustua kunnolla ja oppia luoksetuloa...hieman on haasteellista kolmen koiran kanssa kulkeminen, kun kaksi on yli 40kiloisia ja pienimmäinenkin parikymmentä kiloa.

Mulla koulu loppui viikko sitten ja nyt sitten olen elävä ihme, valmis sairaanhoitaja ilman töitä...tutkintotodistuksen saan parin viikon sisällä ja toivottavasti sen myötä oikeesti löytyis töitä, nyt nautiskelen "lomasta" valmistellen kotia jouluun (eli oon siivonnut...siivonnut ja siivonnut). Meillä joulu menee jo vanhalla rutiinilla, hirveät määrät ruokaa, joulusauna vanhempieni luona ja sieltä kotiin nauttimaan punaviiniä ja juustoja...ellen sit ole töissä. Tänä vuonna vanhempieni luonakin joulu on pienimuotoista, sisaruksistani osa on reissussa joulun joten päätimme viettää kunnon juhlat sitten uutena vuotena porukalla.

Eli ei uutta tämän taivaan alla, mä oottelen töitä (ja kyllä olen kaikkia mahdollisia ja mahdottomia hakenut...vaikka luulin et sairaanhoitajille duunia olis samantien ku koulusta pääsee) ja nautin tästä vapaasta, mitä ei hetkeen ole ollut (ja samalla stressaan et mistä hitosta sitä rahaa revitään jos ei pian duunia ala tulla).