Lapsettoman haaveet

Jännä on ollu lukea muutamasta blogista ja keskustelusta, miten lapsettomat ovat lähestulkoon itsekkäitä eläjiä ilman mitään haaveita. Emme ymmärrä miten lapsien kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin lapsettomina. Jos en ole perheellinen, haluan vaan bilettää ja shoppailla (en muuten kummastakaan pahemmin välitä enää, nuorempana kyllä tykkäsin enemmänkin juhlia), löysimme tapaamassa kavereita lounailla ja luemme kirjoja...ja koska emme haaveile lapsesta emme haaveile mistään.
Sannia lainatakseni mitähän vittua? Eikö elämässä muka voi olla mitään muuta haavetta kuin lapsi? Tai mistä ihmeestä tulee toi ikuinen lapsettomien biletys ja shoppailu-elämäntapa? Yhtään lapsetonta en tunne, jotka juosis shoppailemassa ja bilettämässä, samalla tavalla tässä töitä tehdään ja normaalia perhe-elämää eletään kuin lapsellisetkin, meillä vaan ei ole lapsia. Ja vaikka lasten kanssa voi ihan samoja asioita tehdä kuin me lapsettomat, niin kyllä pienen vauvan ja lapsen kanssa on vaikeampi matkustaa tai lähteä lounaalle, kuin ilman lasta.

Itse kävin juuri aika oudonkin keskustelun kaverini kanssa juurikin näistä asioista, hänellä oli kauhea tarve todistaa että pienen lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin hän ilman lasta teki. Kuitenkin samaan hengenvetoon valitteli miten mun elämä on niin helppoo ja pystyn bilettää milloin haluan. Jälkikäteen tätä mietin niin liekköhän taustalla tuossa bilettävät-lapsettomat ajatuksessa se että kyllä jotkut äidit ja isät haluaisi helpommin lähteä juhlimaan kuin pystyvät.

Ja noista haaveista, kyllä vähän huolestuttavaakin on jos elämän ainut haave on lapsi, eikä voi kuvitella että muita haaveita voi olla. Kyllä mulla haaveita ja tavoitteita on, juurikin niiden takia en parikymppisenä voinut kuvitellakaan ryhtyväni äidiksi...ja toisaalta niiden takia pystyn nyt elämään elämääni lapsettomana. Enkä todellakaan kadu, vaikka odotinkin yli kolmenkymmenen ikävuoden ennenkuin edes yritettiin lasta. En myöskään kadu että yritys jätettiin julkisiin hoitoihin, eikä lähdetty yksityiselle. Kyllä kuusi vuotta tuon ympärillä on ihan tarpeeksi aikaa, elämässä on niin paljon muutakin kuin lapsen tekeminen. Vaikka se päätös vaikea on niin pakkohan sitä on elääkin joskus, eikä vaan olla siinä välitilassa ja laskea päiviä kuukautisten ympärillä (sillä sitähän se elämä yrittäessä on)

Mistä minä sitten haaveilen...urasta, jatko-opinnoista, matkoista, omakotitalosta ja isosta omasta pihasta jota myllätä ja jossa koirat voi vapaana temmeltää, ihan tavallisesta elämästä ja ehkä jossain vaiheessa toisen irliksen hommaan (tai kaksi). En haaveile tai halua bilettää ja shoppailla, ei semmoset oikeestaan enää kuulu elämään (shoppailusta en oo oikein ikinä välittänyt ja biletystä nyt tuli nuorempana harrastettua).

Ja näin lopuksi, kyllä minä nykyään olen itsekäskin. Haluan elää elämääni tällaisena kuin se on, enkä toisten odotusten ja ihmetysten mukaan. Haluan nauttia elämästäni ja tehdä asioita, joista nautin enkä halua joka kerta perustella päätöksiäni tai rahan-/ajankäyttöäni vaikkei minulla ole lapsia. Enköhän mä oo tarpeeks "maksanu" siitä että tämmöseen tilanteeseen pääsen ja pystyn nauttimaan elämästäni.

Historiallinen Berliini

Me siis lomailtiin, käytiin Berliinissä pitkä viikonloppu. Jokseenkin epäilevästi reissuun läksin, mulla on vähän ollu vastahankaa ton saksankielen kanssa ja siitä johtuen koko maan kanssa...no niinhän siinä kävi että rakastuin tuohon kaupunkiin. Siihen miten siellä historia näkyy, sen ihmisiin ja maisemiin. Ihanaa arkkitehtuuria ja historian havinaa...jokseenkin jännä nähdä miten niinkin "rumalla" historialla varustettu kaupunki voi olla niin kaunis. Tonne varmaan joskus mennään uudestaan niin että on enemmän aikaa kuin vain viikonloppu.
Ehdottomasti suosittelen käymään ja jos sinne menette niin kannattaa varata aikaa...tai valita valmiiksi mitä haluaa nähdä, sillä me juostiin ku päättömät pitkin poikin ja yritettiin nähdä kaikki.

Meillä oli alunperin tarkoitus ottaa sellainen rivertour ja jokea pitkin lillua nähtävyyksiä katsellen, se kuitenkin jäi...ostettiin liput hop on- hop off-bussiin ja sillä seikkailtiin nähtävyyksien välillä...silloin kun ei jaksettu kävellä. Jalkaan kannattaa varata kunnon kengät, sillä nähtävää riittää ja jos tykkää kävellen liikkua niin askeleita kertyy :)


Ja sitten kuvakoostetta  pitkin kaupunkia.

Eläintarhan ötököitä, uskomaton määrä kaikenmoisia eläimiä...huikee paikka, mutta kovin ristiriitaisin tuntein sieltä lähdettiin pois. Jokseenkin aina tulee vähän ristiriitainen olo eläintarhoissa, hienoa nähdä erilaisia eläimiä, mutta niiden olot vähän mietityttää.

Story Of Berlin-museosta. Museossa päästiin näkemään ydinbunkkeri. Aika pieneen tilaan olisi pitänyt survoa yli 3000ihmistä ja kyllä mietitytti miten oma nuppi kestäisi montaa päivää tommosessa tilassa. Museo itsessään oli tosi kiinnostava, edettiin kronologisesti pitkin Berliinin historiaa huoneesta toiseen...saatiin jopa suomenkielinen kirjanen, mistä lukea mitä kyseisen huoneen historiaan kuului.

KaDeWe-ostoskeskus. Sisältä en kehdannut kuvata, osa liikkeistä oli sen verran kalliita ettei edes ovelle kehdannut mennä...vartijat pokkuroivat noiden luxusliikkeidein ovilla. Kuudennen kerroksen herkkutiskit olivat uskomattomia, sieltä saisi mukavat ja hienot piknik-eväät. Kotiin ostettiin suklaata ja kahvia tuolta.

Berliinin tv-torni, täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Näkee Berliinin ylhäältä käsin. Seuraavalla reissulla kyllä varaan liput illalle valmiiksi, sillä haluan nähdä miltä kaupungin valomeri näyttää illalla...tosi huikea kokemus ja oli jonottamisen arvoinen. Tänne voi netin kautta liput ostaa etukäteen ja välttää jonot (vaikkakin ennakkolipun ostaneetkin joutuivat hiukan jonottamaan laukun tarkastukseen)

Braudenburgin portti ja toria.

Hmm...tää oli jostain :D

Maailmankello, Alexanderplatzilta

 Berliininmuuria

Holocaustin muistomerkki

Ristejä Berliininmuurin uhreille

Meidän hotellin aamupalaa

Näkymää tv-tornista

Muutama kuva Berliinin akvaarion ihmeellisyyksistä

Tämmönen pläjäys. Ihana ja ihmeellinen kaupunki. Toivon että päästään pian uudestaan ja on enemmän aikaa seikkailla kaupungissa, sillä paljon jäi näkemättä ja fiilistelemättä.

Matkailujuttuja

Meidän elämä nyt menee erilaisissa sykleissä kuin ennen...nyt eletään pätkä elämää kerrallaan, pääsiäinen, vappu, ulkomaanmatka, juhannus, festarit, synttärireissu, halloween, raskasta joulua ja lopulta joulu ja uusivuosi. Enää en pelkää tulevia juhlapyhiä, en äitienpäivää...en läheisten vauvoja ja tapaamisia lasten kanssa.

Tälle vuodelle on kaksi reissua suunnitelmissa, Euroopan suurkaupunkeihin...mulla on ollut haaveena nähdä Euroopan kaupunkeja ja maita mahdollisimman paljon. Nauttia eri maiden kulttuureista ja ruoasta, katsella nähtävyyksiä ja kuvata maisemia ja rakennuksia. Katselin jo välillä valmismatkoja jonnekin etelän lämpöön, en osannut valita kohdetta...mikään ei tuntunut "omalta". Katselin valmismatkoja Eurooppaan, Prahaan, Berliiniin, Lontooseen...ja...ja...ja...Haluan nähdä kaiken. Haluan käydä Amsterdamissa katsomassa kanaaleita ja museoita. Haluan Lontoon vilinään ja pubeihin. Haluan nähdä Berliinin ja konkreettisesti nähdä sen historian ja muutoksen, joka on tapahtunut oman elinaikanani. Ja haluan ehdottomasti nähdä enemmän Italiaa, Pariisia...haluan päästä Skotlantiin ja Irlantiin...ja...ja...ja haluan vaan nähdä ja kokea sen kaiken, mistä olen haaveillut. Ja on ihanaa kun mieheni haluaa samaa, haluaa nähdä ja kokea, saamme yhdessä reissata ja nauttia uusista kokemuksista.

Matkailu on ollut mun haave, jo ennenkuin haaveilin lapsesta...lukiossa haaveilin vaihto-oppilasvuodesta, mutta ei ollut varaa sellaiseen. Ensimmäistä amk-tutkintoa lukiessa kävin vaihdossa ja matkailukipinä senkun paheni. Tämän jälkeen olen reissannut sinkkuaikoina kaverini kanssa ja nyt aviomieheni kanssa. Paljon on nähtynä, mutta niin paljon on vielä nähtävää...joten sitten reissataan.

Lopuksi vähän googlen kuvahausta kuvia ihanista kaupungeista ja niiden vielä ihanammasta arkkitehtuurista <3