siis tää mun masistelut ja synkistely...ei helevata ku itteenikin jo ärsyttää. Eihän tässä oo ku muutama viikko aikaa uuteen yritykseen (vielä en luota että siirtoon päästään, mut....)
Pakkohan tässä on itteni kasata ja piristää, ei kiukkusena voi mikään onnistua...vaikkei positiivisenakaan onnistunut.
Ajattelin kuitenkin et ehkä tässä jokusen kilon ehtis vielä tiputtaa lisää ennen sitä yritystä, on näköjään jokunen kilo lähteny ku vaatteet roikkuu päällä...ja rintsikat on liian isot (oli tissit ihan kunnolla turvoksissa vielä viikko sit, ku nyt rintsikoiden kupit kurmottaa tyhjyyttään). Ja ens viikolla soitan lääkärille, et saa nyt keksiä kaikki kikkakolmoset käyttöön tohon passiin ja syksyn hoitoon... Ai joo ja kolmen viikon päästä pitäis olla opinnäytetyöstä työsuunnitelma valmis esitettäväksi, pitää ehkä siihen vähän panostaa et saisin ensi syksylle valmiiksi koko homman.
Vituttaa kyllä edelleen tää tilanne aika rankasti...en vaan ymmärrä miks tän pitää olla näin vaikeeta meille? Oonko jotenkin huonompi ihminen tai olisinko huono äiti vai miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti