Tämä niin monesti kuultu "totuus"...enkä vieläkään tiedä miten stressaamisen voisi lopettaa? Onko siihen jotain taikakeinoa...hypi täysikuulla kaivon ympäri verhoutuneena aviomiehesi talvikalsareihin, samalla laulaen esi-isien rentoutusjoikuja? Vai...
Helppo on ihmisen sanoa että "älä stressaa" jos ei itsellä ole mitään stressiä, ei kukaan mene sanomaan työttömälle että "Älä stressaa, kyllä niitä töitä heti löytyy kun lopetat stressaamisen" koska kyllähän koko elämä paranee kun vaan Lopettaa Sen Stressaamisen.
Vaikka olenhan minäkin yrittänyt olla stressaamatta, ainut vaan että vaikka kuinka selitän itselleni etten stressaa niin taidanpa kuitenkin stressata jollain tasolla? Varsinkin tällä hetkellä kun endo on taas ruvennut kiukuttelemaan enempi kuin aiemmin, pian onneksi on aika naistenpolille, niin selviää mitä tuolla sisuskaluissa tällähetkellä tapahtuu. Ei ainakaan mitään hyvää, sen verran on kipuja ollut, että epäilen että leikkuri kai täs vähitellen kutsuu :(
Ai niin huomasinpa tuossa eilen että noi särkylääkkeet, joita minulla on endokipuihin määrätty "voi vaikeuttaa raskautumista" siis oikeesti mitä helvettiä? ihan ku se ei ois muutenkin vaikeeta, niin pistetään siihen päälle noita kipulääkkeitä syötäväks jotka vaikeuttaa asiaa entisestään? Ku noitakin nappeja pitäis jaksaa nappailla joka päivä että kivut pysys kurissa ees jotenkin...on se niin mukavaa ku lapsettomuuslääkäri liikkuu ihan eri linjoilla ku toi toinen joka enempi on endoon erikoistunut, saa nähä mitä seuraavalla kerralla tapahtuu ja kuka ees on sillon lekurina...
Tänään varmaan sitä punaviiniä pari lasillista...varmistamaan se stressinpoisto ja raskautuminen...on muuten kunnon tehojuomaa, jos kumpaankin pystyy :D
Joo tulee pelkkä ressi jo siitäki ku miettii, että miten ois ressaamatta!! Ja eikai ne lapset tuu jos ei niitä yritä tehdä?? Tai töitä jos ei niitä hae..hohhoijaa!
VastaaPoistaKaikki tulehduskipulääkkeet (siis ihan tavallinen Buranakin) voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista (voi häiritä ovista varsinkin jos paljon syö). :| Ei sille oikein mitään mahda...
VastaaPoistaTuttu homma. Aina kun tuon saman lauseen kuulee, niin tekee mieli vaan sanoa, että "Voi kiitos, kun sanoit. Nytpä minä tästä vain painankin tämän stressinappini pois päältä ja heittäydyn huolettomaan olotilaani. Kyllähän se sitten heti tärppää!"
VastaaPoistaVaikka tuossa lauseessa onkin ehkä vähän perääkin, niin ei se stressi käskemällä lähde. Ei siihen kai auta kuin aika ja asioiden hyväksyminen.