Tämä ei sinänsä ole mikään ns.huono lause tai hirveän ajattelematon, jotenkin vaan tuntuu oudolta että sitä heti tarjotaan vaihtoehdoksi...vaikka meilläkään ei olla vielä edes kunnolla mitään hoitoja aloitettu, niin yksi kaverini (näköjään yltiöpositiivisella asenteella) oli sitä mieltä että "jos ne hoidot ei onnistu niin voittehan te sitten adoptoida. Onhan ne hoidot niin epävarmoja" siis häh?
Jotenkin tuli semmonen olo että vois nyt edes odottaa että edes ollaan hoidot aloitettu, ennenkuin manailee noita piruja seinille. Kyllä mä kuitenkin haluisin odottaa vielä jonkun aikaa ennenkuin lyön hanskat tiskiin (vaikka luovuttaminen välillä mietinkin) Ja ei se adoptointikaan ole mikään helpoin projekti, sen verran sitä olen tutkinut
Ollaan aina välillä puhuttu (ja minä enemmän varmaan miettinytkin) sijaisvanhemmuudesta...jopa siinä mielessä, että jättäisin hoidot clomeihin ja mietitään elämään toiselta kantilta. Sinänsä mielenkiintoista, etten itse olisi koko sijaisvanhemmuutta miettinyt (vaikka lastensuojelupuolella olen aikoinani töitäkin tehnyt), ennenkuin äitini siitä puhui, ja nyt asiaan pikkusen enempi perehtyneenä ei se niin paha vaihtoehto olisi.
Mutta sitten parempia uutisia, mun sohvanpäälliset on vihdoin tullu, eli pääsen vihdoin korjaamaan ne kamalat koiransyömät rohjakkeet, jotka meillä olkkarissa majailee. Ensimäinen kurssi koulussakin saatu läpi suhteellisen helpolla. Eli ajatusten keskittäminen opintoihin näytti tuottavan tulosta.
Mutta olen nyt huomannut kehittäneeni jonkilaisen alko-ongelman, kun olen tuota punaviiniä sen lasillisen (neuvojen mukaan) joka päivä juonut ovulaation jälkeen, nyt olen sitten tottunut siihen että illalla juon sen lasillisen viiniä...mutta kohtahan toi pitäis taas vaihtaa greippimehuun. Onkohan se mitenkä väärin, jos jatkankin tuota viinin litkimistä edelleen...jos tästä kierrosta sitten tärppää niin voin nohevana ruveta neuvomaan muita "kun minäkin alkukierrosta sitä punaviiniä join niin heti tulin raskaaksi" :D
Itsekin olisin kiinnostunut tuosta sijaisvanhemmuudesta. Ennemmin se kuin adoptio.
VastaaPoistaVoi olla että adoptioon emme koskaan lähde, koska se on niin pitkä prosessi.
Mekin ollaan miehen kanssa sijaisvanhemmuudesta puhuttu (vaikka omiakin lapsia saataisiin), mutta se on pitemmän ajan tähtäimessä. Ei vielä ajankohtaista. Sen sijaan olemme päättäneet nyt alkaa tukiperheeksi. Odottelen MLL:ltä juurikin postia asiaan liittyen.
VastaaPoistaAdoptio on meillä myös pyörinyt mielessä. Olemme miettineet, että se voisi olla vaihtoehto siinä missä rankimmat hoidotkin, mutta luulen, että meillä iskee tuossa vasten kasvoja taloudellinen tilanne. Emme ole kumpikaan vakituisessa työsuhteessa tällä hetkellä, joten voidaanko meille adoptio- oikeutta edes myöntää (en ole vielä tutkinut asiaa, koska se merkitsisi minulle luovuttamista bg-lapsen saamisessa) ja toisekseen se mahtaa olla erittäin kallis operaatio, varsinkin kun meille on molemmille itsestään selvää, että jos adoptioon alkaisimme olisi se sitten oltava kansainvälinen adoptio.