Juteltiin eilen miehen kanssa(tai minä ilmoitin että näin tehdään, jos miehelle käy) ja tultiin siihen tulokseen, että juhannukseen asti syön pillereitä ja sitten aloitan taasen clomit ja yritetään nyt sitten testien ja kaikkien mahdollisten apukeinojen kanssa raskautua.
En tiedä mitä on tapahtunut miehen mielessä, kun aiemmin asiasta ollaan aika pintapuolisesti puhuttu, eikä ole välillä oikeastaan kiinnostunut ollenkaan koko asiasta...onko sitten tauko tehnyt tehtävänsä ja minä rentoutunut asian kanssa vai mikä... Ehkä loppujen lopuksi olen ollut aika kamala ja ahdisteleva tän lapsiasian suhteen...varmaan hittovie painostanut seksiinkin tota ukkoa aina ovulaatioaikona...
mikä nyt sitten aiheuttaakin kysymyksen, onkohan toi mun stressaaminen aiheuttanut jotai hiton siittiökuolemia? voiko oikeasti ollaki että stressi on kaikkien ongelmien takana (siis onhan se endokin tuolla mut...) Aina kuitenkin puhutaan ettei saa stressata, mut olen aina ajatellut että minä en saa stressata ja jos stressaan niin kroppani ei vaan raskaudu. Mutta miten paljon sitten ylimääräinen stressaaminen vaikuttaa mieheen? Onko kellään mitään tietoa asiasta?
Mutta hetken vielä olemme stressaamatta ja toivotaan että luonto tehtävänsä ja onnistuisimme sitten pian pillereiden jälkeen raskautumaan...positiivinen mielliala taas valloillaan, yksi tuttuni monen vuoden yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen on raskautunut, vaikka heillä piti raskautumisen olla lähes mahdotonta ja olivat adoptointijonossa jo. Ja onhan noita plussia nyt muutama bloggaajakin saanut. Näköjään ihmeitä tapahtuu, toivottavasti meillekin. Toistaiseksi kuitenkin nautin tästä kesästä ja kauheista siitepölyallergiaoireista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti