Joo meistä oikea aika oli jo muutama vuosi sitten, kun lapselle annettiin mahdollisuus tulla...edelleen mielestäni olisimme valmiita ja aika olisi oikea, tämä lapsen tulo ei vaan enää ole meistä kiinni. Oikea aika ei ole enää meistä kiinni vaan jostain ihan muusta. Ehkä se aika joskus on oikea muutenkin kuin meidän mielestä ja tämä kaikki odotus ja kituminen ja sureminen unohtuu oman pikkuisen myötä.
Nykyään vaan tuntuu niin kaukaiselta ja kadonneelta tuo unelma omasta lapsesta. Se on se sateenkaaren pää, johon ei pääse ikinä käsiksi.
Myönnän että vaikea on välillä lukea raskautuneiden blogeja, ja välillä jätänkin nämä suosiolla lukematta. Toisaalta taas välillä on ihana lukea miten joillakin on onnistunut kaikesta huolimatta ja millaista se on kun vuosienkin odotus palkitaan.
Tällä hetkellä tarvitsen eroa tähän maailmaan, mutta halu kirjoittaa omia tuntemuksia on...ehkä pitää aloittaa toinen blogi, jossa keskityn muuhun elämääni kuin tähän ja pitää tämä siinä sivussa hengissä syksyn koitoksia varten...Varsinkin kun ajatuksena olisi hiukan aloittaa kuntoilua ja laihdutusta, jos sitten siitä bloggailisi tai opinnoistani...en tiedä, hirveen sekavat on fiilikset, enkä tunnu oikein otetta saavan mistään...selkäkin kipeytyi, joten sairaslomalla ainakin tämän päivän olen, joten ei työtkään ajatuksia saa selkeytymään...
(kauheeta sotkua tämä teksti....tuli vähän turhan suoraan päästä kirjoitettua, ajatuksia selkeyttämättä...)
Oon seurannut sua pitkän aikaa ja oikeasti koko sydämeni pohjasta toivon teille omaa pikkuista pian. Tilanteestani johtuen ymmärrän miltä susta voi tuntua. Ainakin sitten kun teille oma pieni nyytti tulee, niin mieti sitä näin että ainakin tulet arvostamaan äitiyttä ja lapsiasi tavalla mitä harva muu äiti sen ikinä kokee. Voimia!
VastaaPoistaJa niin muuten. Koskettavin runo sun blogibannerissa. <3