Ennen pohdin paljonkin sitä miten joulumme tai kesämme tulee muuttumaan kun olen raskaana tai lapsi on syntynyt.
Enää en tätä tee, en osaa tai halua enää suunnitella elämääni sen mukaan mitä ehkä tapahtuu...tiedän jo nyt ettei meidän joulumme tule eroamaan aiemmista mitenkään, mutta tänä jouluna, enkä haaveile seuraavasta joulusta ja vauvasta. Tänä kesänä en ole pohtinut miten ensi kesänä olisin vauvan kanssa mökillä, en pohtinut miten mukavaa olisi lomailla perheenä....tänä kesänä olen pohtinut missä olen töissä vuoden päästä vai vietänkö kesäni opiskellen, missä kaikkialla voisimme kahdestaan lomailla silloin, minne keväällä tekisimme lomamatkan...Kreikkaan vai Espanjaan.
Minun tulevaisuuden suunnitelmissa ei enää ole vauvaa tai raskautta, tulevaisuuteen kuuluu hoitoja, piikkejä, sumutteita ja punktioita...tulevaisuuteen kuuluu kahdenkeskiset lomamatkat "aikuisten" lomakohteisiin ja pitkät viikonloput kaupunkikohteisiin.
En tunne luovuttaneeni, mutta selkeästi näin on käynyt...
Hei Feeniks, voimia!
VastaaPoistaMullakin on tuo suunnittelu hiipunut. (Tai no ok, parin vuoden päästä tulossa olevaan asuinpaikkaan liittyvää isoa päätöstä miettiessäni ajattelen useimmiten että meitä on silloin toivottavasti kolme).
Aattelen, että suunnittelun hiipuminen on sopeutumista, ei luovuttamista.
Ihan just 20 minuuttia sitten mun äiti käytti yhtä osuvaa vanhaa sanontaa, joka viittaa siihen, miten mahdotonta suunnittelun yrittäminen on elämässä yleensä, ei pelkästään lapsettomuudessa. Se menee näin:"Kun ei kukaan meistä asu pakassa." Jos asuis korttipakassa, tietäis miten kannattaa pelata. Mut kukaan ei asu.
Voimia, voimia, voimia!
Itse olen haistattanut pitkän peen suunnitelulle ja kieltäydyn elämästä elämääni enää niin, että sitten kun on työt ja asunnot ja koirat ja farmariautot. Tai sitten kesällä pitää, ehjkä, ostaa uusi uimapuku jne.
VastaaPoista