tiistai 10. syyskuuta 2013

uskon hiipuminen

huomenna ultra ja piikittelyopetus...ironista sinänsä, aamupäivä koulussa harjoitellaan s.c. ja i.m. piikityksiä..no osaanpa sen ainakin.
Päätä särkee sumujen jälkeen, ja olo jokseenkin turta...olen keskittänyt ajatukset kouluun ja jotenkin plokannut koko hoidon pois mielestä, jotenkin on mennyt usko koko touhuun ja suorastaan vituttaa tää synarelan aiheuttama turvotus,
housut puristaa ja näytän siltä kun olisin ties kuinka pitkällä raskaana...se siitä laihdutuksestakin...menee taas sekin persiilleen, mut menkööt...vois kait ruveta taas polttanaankin ku ei tuo polttamattomuuskaan raskautta tuonu.
Eli tosi positiivisella mielellä mennään...ei vaan oikeesti jaksa piristellä.

5 kommenttia:

  1. Moi!

    Joo mut ootas jos rupeet polttamaan,niin alat jossitella, että jos kaikki johtuukin siitä. Mulle osui viime inseminaatiokiertoon monenmoista pakollista baarimenoa perinteisine tupakanpummauksineen (=illan myötä eksponentiaalisesti kiihtyvä tahti)- niin enkös nyt mieti, oisko sillä kaikella kuitenkin ollut vaikutus negatiiviseen tulokseen...

    Täällä myös saavutettu vaihe, jossa tekis mieli heittäytyä lattialle potkimaan ja kiljumaan elämän epäreiluutta. Ja myös täällä huomenna ultra, edessä kolmannen inseminaation piikittelyt.

    Voimia taistoon!

    VastaaPoista
  2. Voih, olen miettinyt tuota polttamisasiaa paljon. Poltan hiukan, siis tyyliin yhden silloin tällöin, baari-iltana vähän enemmän. (aski kestää helposti kuukauden) Mistään en ole löytänyt hyviä faktoja asiaan liittyen, lähinnä vain että "kyllä se kannattaa lopettaa varmuuden vuoksi". Ei ole riittänyt minua motivoimaan.
    Parempaa loppuviikkoa ja fiilistä!

    VastaaPoista
  3. En usko, että sorrun enää aloittamaan polttamista...sen verran kovan taiston kävin kesän aikana että satunnaisenkin tupakoinnin lopetin,1.1 "lopetin"polttamisen, baari-iltoja lukuunottamatta ja nyt kesällä heittäydyin täysin savuttomaksi. Pieni ajatus pyörii täysin raittiista elämästä, kuitenkin nyt hoitojen alettua jää alko pois ja olen jotenkin aina ajatellut etten halua lapseni näkevän minua humalassa tai krapulassa? Kuulisin että selvinpäinkin voi juhlia ja rentoutumiseen löytyy parempiakin tapoja kuin alkoholi.
    Huh mikä saarna ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, saarna tekee välillä hyvää. :)
      Itse en ole täysraittiutta koskaan miettinyt (paitsi ehkä raskauden sattuessa kohdalle), koska, no, en ole pitänyt sitä varsinaisesti lisäarvoa tuottavana. Juoda voi monella tavalla, ja itselläni krapulat on tosi harvinaisia. Oikeastaan ajattelen, että fiksun juomisen malli on lapselle parempi kuin täysraittius, vaikkei juominen muuten olekaan kärkisijalla lapselle opetettavissa asioissa. Siitä olen samaa mieltä, että rentoutua ja juhlia voi monelle muullakin tavalla.

      Poista