pelko...jännitys...ja toivo

Tiistaina aloitan piikitykset...parin viikon päästä on punktio ja siirto. Olenko kuukauden päästä raskaana? Pelkään etten..mutta toivon kovasti että olisin, jännitän tulosta jo nyt.

Meidän vuotemme loppuu lapsettomina, hormooneja piikittäen. Jokseenkin sopiva päätös tälle vuodelle.

Minulla on jokseenkin sekavat tunteet tulevaa hoitoa kohtaan...pelkään kuollakseni ettei tällä kertaa yksikään hedelmöity, jännitän siirretäänkö tällä kertaa kaksi alkiota (jos siis niitä hedelmöittyy...) ja toivon parasta. Ja mitä ihmettä mä oikeesti teen jos me onnistutaan, jos vihdoin on meidän aika onnistua?