Hetkiä elämässä

Tiiättekö sen tunteen ku tajuaa keväällä ekan kerran et nyt muuten on jo kesä? Tai se ku loppukesästä "haistaa" ilmassa syksyn? Se ku kuulet sen huippubiisin ja sun tekee mieli heilua ja hyppiä...ja joskus kotonas teetkin sen. Semmosia pikkuhetkiä ku pysähdyt ja tajuat miten hyvä sun on olla? Niitä hetkiä, joita lapsettomuuden keskellä joutuu tonkimalla tonkimaan sen kaiken surun ja paskan keskellä.
Mulla niitä on nykyään enemmän ja enemmän, toi suru ja surkeus on se pienempi osa mun elämää eikä enää täytä mun päiviä. Ehkä mä oon pahimman yli mennyt ja lähtenyt uuteen suuntaan, en tiedä, mutta helpompi mun on olla ja elää. Mä oon onnellinen tästä ja nyt, enkä mieti mitä voisi olla...

Jos mä tähän lähden mitä en tehnyt muiden tähden, niin ole mulle sen arvoinen. Jos mä tähän lähden sua piiloon kätke en, vaan aion olla silminnähden onnellinen.

Haloo Helsinki- Beibi

P.S. Vieläkään ei vuoda kunnolla...pitääköhän mun jotain selvittää ennenku seuraavan pilleriliuskan aloitan. Oikeesti alkaa hiukan ihmetyttää toi että nyt on viikon tuhrutellu, ei oo normaaleja menkkakipujakaan...mitähän vittua toi oikeesti on? Kellään mitään tietoa?