Tiedättekö sen tunteen, et jotain on tapahtumassa. Et vaan tiedä mitä...No mulla on ollut tommonen etiäisfiilis jo jonkun aikaa, tänään sisko sanoi että jännittää kun selkeesti jotain suurta on tapahtumassa. Ei vaan kumpikaan tiedä onko kyseessä hyvää vai huonoa, mut jotain suurta. No katsellaan mitä tuleman pitää...
Sit toinen juttu, mä oon jostain syystä ruvennu hysteerisesti pelkäämään raskaaksituloa...nyt sit oottele menkkoja, et pääsen aloittamaan pillerit ettei tarviis pelätä (jos noi pillerit mulle ees sopii). Ku ei tässä oikein näin monen vuoden jälkeen hirveesti kiinnostais mitään kumirumbaa aloittaa. Ja toisekseen koko kesän kivuttomuuden jälkeen aloin epäiröimään leikkausta ja pistettiin jonotus tauolle...mut arvatkaas onko kivut hiipiny takaisin. Munasarja on kuin tulessa ja alavatsaa polttelee pelottavan tutulla tavalla...kohtuullisen kipeä ovulaatio taitaa olla menossa.
Koulujuttuja sen verran, et viimeisiä tehtäviä oon nyt naputellut ja en oikein vieläkään käsitä että loppua kohti tässä mennään ja hurjaa vauhtia...viisi viikkoa harjoittelua jäljellä, sitten pitäis osata itsenäisesti työtä tehdä. Työnhakuportfolio pitäis yrittää lisäks vääntää, mut luulisin et se on ihan iisi homma (arvatkaa kuka kiroaa tota portfolioo parin viikon päästä ku ei saa valmiiks)
Miksi siis ehkäisy nyt yhtäkkiä kun kerran olette lasta pitkään toivoneet? En ymmärrä.
VastaaPoistaKoska en enää tiedä haluanko lasta...olenko koskaan halunnut oikeasti.
PoistaMun mielestä sä vaan valehtelet itsellesi ettet muka haluaisi tulla raskaaksi. Voin olla väärässäkin.
VastaaPoistaAika painava diagnoosi yhden blogitekstin perusteella. Siihen nähden, millaisen henkisen ja fyysisen mankelin läpi Feeniks on kulkenut päästäkseen tähän pisteeseen. Ihan kuin siinä olisi jotain perin outoa, että lopulta hyväksyy lapsettomuuden ja alkaa elää elämäänsä sen pohjalta.
PoistaMä en kyllä aio enää ikinä käyttää ehkäisyä. Kaikki otetaan vastaan mitä mahdollisesti voi tulla. En kyllä pätkääkään usko mihinkään luomuonnistumiseen, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Ja mulla on muutenkin vahva usko, että mulla alkaa lähivuosina jo vaihdevuodetkin. Niin vähäiset määrät saatiin munasoluja aikaiseksi hevosenannoksilla hormoneja.
VastaaPoistaMä olen kanssa miettinyt noita Feeniksin pelkoja, et olisko kyse nyt kuitenkin jostain epäonnistumisen tuomasta katkeruudesta ja jotenkin niiden tunteiden tukahduttamisesta tuollaisella hysteerisellä raskautumisen pelolla. Sanotaanko näin, että mitä enemmän vakuuttaa, niin ei vakuuta. Pidempään lukeneena, olen huomannut miten vihainen olet ja miten painotat asioita, mitä voitte tehdä nyt, kun ei tullut lasta. Voin kertoa, että vaikka sain lapsen 2.IVF:n myötä, niin pystyn silti toteuttamaan samoja asioita, kuin sinä. Matkustaa, harrastaa ja toisinaan bilettää. Mutta ennenkaikkea myös laatuaika mieheni kanssa onnistuu hyvin lapsesta huolimatta. Kiitos siitä kuuluu rakkaille lähimmäisille. Ei lapsi ole este millekkään, vaikka sitä kuinka toitottaa.. Olisi kuitenkin vielä ehkä pienen itsetutkiskelun paikka.. Kukaan ei kukaan halua lähteä läpi käymään sitä henkisesti raskasta hoito rumbaa, ellei sitä lasta oikeasti halua ja mulla on niin kovin vahva tunne siitä, että sinä haluat lapsen. Vieläkin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi
PoistaTODELLA, todella kummallisia kommentteja!
VastaaPoistaEn pysty käsittämään alkuunsakaan.
On mahtavaa, jos elämä tuntuu helpommalta ja suorastaan hyvältä ilman lasta. Se on lapsettomien pelko, että mitä jos lasta ei tule ja onkin ikuisesti onneton. On ihan huippua saada lukea, että ahdistuksen ja surun yli voi päästä, hetkellisesti tai pysyvästi. En kertakaikkiaan tajua, miksi se pitää muiden kyseenalaistaa. Se tuntuu erityisen oudolta, kun on saatu lukea täältä myös paljon niistä ahdistuksista. Rauha ei tullut siis käden käänteessä. Ja mitä sitten vaikka olisi tullutkin, sekin olisi ollut hieno juttu. Tämä on Feenixin blogi ja hän saa kirjoittaa tänne just mitä haluaa. Hemmetin outoa että anonyymit tyypit alkaa leikkiä psykologia ja kertoo ikäänkuin asiantuntijoina, miten asiat "oikeasti" on. Minusta se on silkaa ilkeyttä, enkä tiedä mistä se kumpuaa.
Mä iloitsen ja onnittelen Feenixiä siitä, että olet selviytynyt tähän ja että olet elämääsi tyytyväinen.