koiruuksia

Siis meillehän ehti yrityksen aikana kertyä kaksi koiraa...nyt päätimme(tai no minä päätin) toteuttaa yhden haaveeni, jota olen lykännyt koska meille saattaa tulla lapsi jne blaablaa...meille tulee (taas kerran) koiravauva, ei vielä hetkeen. Ensin saatava se rivari, mutta viimeistään ensi kesänä meille tulee irlanninsusikoira.

Meillä siis lauma kasvaa...ei heti eikä niinkuin aikoinaan luulin, mutta ensi kesänä mulla meillä on karvavauva :) Mä oon niin innoissani, oon jo vuosia sitten löytänyt kasvattajan jolta pennun ostaisin kun se hetki olisi tullut ja nyt pystyin ottamaan yhteyttä ja kyselemään ensi vuoden suunnitelmia <3 On jännää ruveta toteuttamaan niitä haaveita, joita on jättänyt toteuttamatta hoitojen ja lapsenodotuksen takia...mun elämä on uudella tavalla jännää.

Ja kuten voitte huomata, kiukku ja masistelu on ohi...ja ei en ole koiraa ottamassa piristääkseni itseäni tai meitä. Piristyminen tuli ensin, sitten koirasuunnitelmat, joita hitaasti toteutetaan. Piristymiseen on montakin syytä...olen viettänyt aikaa kälyni kanssa, olen rentoutunut ja flunssakin parani. Olen taas päässy harjoittelussa hommiin ja huomannut osaavani asioita (siis oikeesti osaan) ja kotona vietän vapaa-aikaani lukien uutta tietoa syventävää harjoitteluani varten. Tiedän että elämäni on hienoa näin, mutta aina välillä on muistettava mistä tänne ponnisteltiin vaikka se surua ja kiukkua toisikin tullessaan.