Kunhan perjantain ohi selvitään, niin aloitan uuden blogin. Rupean sinne kirjoittelemaan elämästäni, siitä mihin tää lähtee kulkemaan, siitä toisesta elämästä jossa mä elän ja olen, enkä sure ja kiukkua kokoajan :)
Mies oli ihana ja ehdotti että lähdetään sitten kesällä italiaan, jonne olen haaveillut matkaavani pidemmän aikaa. Olen kuulemma ansainnut jotain odotettavaa, kun ei nyt sitä toivottua odotettavaa näyttänyt tulevan. Samalla päätimme, että jatkossa yritämme joka kesä päästä jossainpäin Eurooppaa käymään ja ehkä sitten talvella joku rantaloma aurinkoon (juurikin näinä pimeinä kausina tekisi hyvää). Me siis suunnittelemme sitä elämää, mitä ne perheelliset uskoo meidän lapsettomien elävän...pitänee varmaan ruveta nukkumaan pitkään aamuisin ja jotain itsekästä aina välillä tehdä...unohtamatta sitten jakaa jokapaikassa kuvia meidän uskomattomista matkoista ja hehkuttaa miten kiva oli aamulla nukkua pitkään.
Alavatsaa jomottelee/kramppailee...liekkö jo huomenna alkaa tihkumaat vuoto crinonesta läpi. Jostain syystä koko värkki on jotenkin outo, en meinanu aamulla saaada sitä asettia menemään sinne ja tuntuu et se mössökin tulee semmosina klimppeinä pois päivän mittaan (hyihyi yöks). Tissit oli kipeet ku salilla matolla juoksin, muuten ei kipuja niissä ole...ellen nyt hävyttömästi puristele. Kyllä mä oikeesti uskon et tää hoito nyt oli tässä...mut pakko myöntää et ollaan jo keskusteltu, et jos tarjoovat julkisella vielä yhden hoidon niin lähdettäisiin se vielä kokeilemaan. Mutta vasta joskus keväällä...ei todellakaan nyt heti. Nyt haluan hetken taas toipua ja elää. Nämä asiat kuitenkin keskustellaan vielä lääkärin kanssa...katsotaan mitä sanovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti